Muistisairaan läheisenä
Minun sukuni vitsaus tuntuu olevan muistisairaus. En muista kummankaan puolen lähisuvusta yhtäkään ikääntynyttä henkilöä, jolla ei muisti olisi alkanut temppuilla jossain vaiheessa. Ja toki, pienet unohtelut sallittakoon, mutta ikääntyneen omien lähisukulaisten nimien unohtelu ja selkeät käytösoireet ovat mielestäni jotain muuta kuin pientä vanhuuden höperyyttä. Suurin osa minun ja miehen isovanhemmista on jo vehreämmillä mailla, eivätkä meidän lapsemme ehtineet tutustua heihin niin hyvin, mitä olisin toivonut. Nyt meidän perheen viimeinen mohikaani, minun mummoni, on alkanut näyttää eteneviä merkkejä muistisairaudesta. Kaikki alkoi sanojen hakemisella ja nimien unohtelulla. Nyt mukaan on tullut käytösoireet, jotka näkyvät jatkuvana huolena ja toisten epäilynä. Sanat eivät meinaa löytyä kielen päälle, joten keskustelu on takkuavaa. Myös meidän lapsenlasten ja lapsenlastenlasten nimet omien siskojen nimistä puhumattakaan eivät tahdo enää pysyä muistissa. Viimeisimpänä y...
