Elämää ruokapöydän ympärillä
Siitä lähtien, kun vauva tutustutettiin kiinteisiin, on meidän elämä pyörinyt ruokapöydän ympärillä. Tein itselleni karhunpalveluksen aloittaessani laiskuuttani kiinteät jälleen kerran kuuden kuukauden iässä, koska silloin vauvan kiinteiden päivittäiset ruokailukerrat on alun kevyen tutustumisen jälkeen nostettava rivakasti neljään tai viiteen kertaan. Mutta kuten todettu, voi pojat. Onneksi vauva syö kiinteitä yllättävän hyvin, istuu syöttötuolissa todella ryhdikkäästi ja muutenkin on asiassa satasella mukana. Silti tämä jatkuva ateriasta ateriaan eläminen on raskasta - raskaampaa, mitä kultaisista muistoistani kaivelin kahden vanhemman lapsen kohdalla. Ihme ja kumma, vauvan vatsa on kestänyt tähän mennessä kaikki ruoka-aineet, mitä suun kautta on turpattu alas. Olen jopa laiskuuttani pyörtänyt lihasosekieltoni ja tarjonnut vauvalle myös kaupan lihasoseita. Kahdelle vanhemmalle lapselleni olen tarjonnut lihan aina sormiruokana, koska soseutettu liha on ajatuksissa (ja pil
