Juhlat juhlittu, onneksi!

12 tyttöä 7-8 vuoden ikähaitarilla oli kyllä kokemus. Kahden tunnin juhlat menevät yllättävän hitaasti, kun huomioi, miten järjettömän kova ääni moisesta lapsilaumasta lähtee.

Aloitimme juhlien järjestelyn jo eilen teippailemalla 25 ilmapalloa kattoon ja keräämällä astiat valmiiksi keittiöön, jotta tarjottavien esillelaittaminen kävisi juhlapäivänä sukkelasti. Aamupalan jälkeen katoin juhlapöydän valmiiksi, joten perheen lounas nautittiin lattiatasolla piknik-hengessä 🤭

Olin aiemmin pohtinut, mitä kaikkea lasten synttäreillä tehdään, ja tänään oli toteutuksen vuoro. Alussa, kun juhlavieraita odotettiin, paikalle jo saapuneet vieraat ja päivänsankari sai tutkia synttärisankarin huonetta ja leluja. Kun viimeisetkin vieraat saatiin paikalle, avattiin lahjat. 

Olin bongannut pinterestistä aikaa sitten synttäriohjelmaksi pehmoeläinten adoptiopisteen, jossa jokainen vieras saa napata oman pehmokoiran, joille askarreltiin piipunrasseista ja helmistä kaulapannat. Olin naiivisti ajatellut, että vieraat valmistavat pannat pieteetillä ja siihen tuhraantuu tovi jos toinenkin. Noh, eipä tuhraantunut. 10 minuutissa pannat olivat valmiit ja vieraat odottivat pääsyä herkkupöytään.

Olin tehnyt Cebicin keittiön ohjeella super meheviä mokkapaloja, jotka valmistuvat ilman munien ja sokerien vatkausta. Lisäksi makealla puolella tarjolla oli donitseja, hedelmäkarkkeja, lakuja, suklaapatukoita, tikkareita, keksejä ja suklaakonvehteja. Suolaisina herkkuina meillä oli pakastealtaasta pikkupitsoja (nämä olivat menestys!) ja pasteijoita. Pikkusuolaisena oli mukana myös sipsejä, poppareita ja dippivihanneksia. Tiskin helpottamiseksi juotavaksi olin ostanut makukuplavesiä ja pillimehuja. Uskomatonta kyllä, lähes kaikki herkut menivät!

Herkkuhetken jälkeen tuli hämmennys. Mitä me sitten tehdään? Ajattelin, että uudet pehmokoirat olisivat herättäneet leikkihetken, tai taustalla soiva musiikki innostaisi tanssimaan, mutta ei! Osa kyseli vieraslahjapussien perään (😅), johon totesin, että pehmokoirat olisivat vieraiden kiitosviemiset.

Lopulta hetken hämmennyksen jälkeen porukka jakautui sisä- ja ulkoleikkeihin. Kaikilla vaikutti olevan kivaa eikä kenellekään tuntunut käyvän aika pitkäksi. Itse toimin vaativan kuulijakunnan dj:nä. Osa toivotuista biiseistä oli aivan vieraita ja kuuntelin niitä otsa ihmetyksestä rypyssä. 

Ilahduin valtavan paljon käsintehdyistä korteista, lapsi puolestaan lahjoista ja synttärimeiningistä. Päivänsankari nautti siitä, että sai olla huomion keskipisteenä, kaikkien juhlittavana. Ihanaa!

Parin tunnin juhlinnan ja järjettömän siivoamisen jälkeen on varmasti ihan ok todeta, että onneksi synttärit on vain kerran vuodessa.

/Me kaksi ja lapset