Olemme viettäneet kuluvan viikon lomailun merkeissä. Lomaa edeltävät 1,5 viikkoa olimme yskäisessä ja kuumeisessa taudissa, josta onneksi ehdimme suurin pirtein parantua ennen loman alkua. Kuopuksen päiväkodissa pyöri ainakin ennen lomaa jos jonkinmoista tautia, ja taidettiinpa influenssan ja vatsataudin lisäksi jokin rokkokin henkiläkunnan toimesta mainita 🫣
Olin haaveillut reissusta Suomen rajojen ulkopuolelle. Esittelin ennen reissua ideoita miehelle, mutta mikään niistä ei kelvannut. Ei sitä, ei tätä, eikä ainkaan tuota. Ymmärrän, että juuri mysteeritaudista selvittyä ei huvita lähteä tieten tahtoen isolla rahalla hakemaan lisää tauteja, mutta tämäkin oltaisi voitu ehkä keskustellen sopia. Meillä eteläisessä Suomessakin on upeita paikkoja, jonne olisimme voineet tehdä lyhyitä päiväreissuja. Lopulta vietimme loman kotoympäristössä.
Tämä toki olisi aivan ok, jos asiasta olisi keskusteltu, eikä oltaisi annettu ymmärtää, että lomareissuakin voisi suunnitella. Olisin tietenkin voinut lähteä keskenään lasten kanssa itse jonnekin, mutta silloin mies olisi tuppautunut mukaan myrtsinaamaisena mukaan. Tosiasiassa en jaksa asiasta kirjoittaa tämän enempää, koska a) minun aikuisena ihmisenä pitäisi kyetä hallitsemaan omia lomaodotuksiani ja b) naapurustossa pyöritty loma harmittaa edelleen (jolloin pitäisi palata jälleen kohtaa a.
Ärsytyksestä huolimatta loma oli ok, ja parasta tottakai oli saada olla lasten kanssa tiiviisti koko viikko.
Olemme käyneet luistelemassa ja hiihtämässä useimpina lomapäivinä Tuusulanjärvellä (tälle lämmin suositus!), syöneet hyvin sekä kotona että kodin ulkopuolella, vierailleet muutamassa museossa, tehneet käsitöitä ja lukeneet kirjoja, käyneet täsmäostoksia, rakennelleet duploilla ja nukkuneet pitkään.
Meidän pian 3-vuotias rakastaa Hyvinkään rautatiemuseoa. Nolostellen myönnän, että kun olimme seisoskelleet kierroksen päättävässä leikkihuoneessa tovin jos toisenkin, jouduin huijaten hämäämään pienen kaverin museosta pois.
Ateneumin reissulla kävin itsekseni. Lähdin varhain junalla Helsinkiin ja nautin myöhäisen aamiaisen Kappelissa. Sain kiertää kauppoja, valita itselleni mieluisan aamiais- ja lounaspaikan ja kiertää Ateneumin omassa rauhassa. Se oli aika luksusta muuten niin hälyisessä kotiarjessa. Ostin samalla reissulla myös Humiseva harju -kirjan. Kirjasta on tehty myös uudehko elokuvaversio, joka ymmärrykseni mukaan seuraa kirjan juonta varsin löyhästi. Kirja ainakin on varsin kaukana kaikkien aikojen rakkaustarinasta...
Olemme käyneet sekä esikoisen että koko perheen kanssa Tuusulanjärvellä luistelemassa ja hiihtämässä. Ulkoilureissujen kohokohtiin liittyy tiiviisti matkan varsille osuneet latukahvilat.
Huomenna vuorossa odottaa taas arki, ja voi apua, miten raskaalta sekin tuntuu. Töihin on kiva mennä, mutta kauhulla odotan, mitä kaikkea päiväkodin tautitilanne tarjoaa...
Ihanaa sunnuntaita ja tsemppiä ensi viikkoon!
/Me kaksi ja lapset
Kommentit
Lähetä kommentti