Siirry pääsisältöön

Videot

Lempeää ja rauhallista itsenäisyyspäivää!

Olen lukenut tänään eri sosiaalisen median alustoilta koskettavia tarinoita rintamalla vietetyistä ja erityisesti rauhansolmimisen jälkeisistä ajoista. Rintama-aika on ollut varmasti valtavan traumaattista eikä moni rintamalla ollut enää saanut otetta normaalista arjesta kokemiensa jälkeen. Äitini ukki oli ollut rintamalla hevosmiehenä, mutta ei koskaan ollut suostunut kertomaan sodasta tarkemmin. Sama toistui myös isäni vaarin puolella. Siksi ainakin minulle on hyvin tärkeää saada lukea muiden kertomia muistoja, koska meillä ei ole omassa perheessä jaettu niitä. Ymmärrän toki vaikenemisen tarpeen, sillä sota on ollut varmasti hyvin järkyttävää. Toisaalta, kun sodasta puhutaan, meidän itsenäisyytemme ei tunnu niin itsestäänselvyydeltä. Meidän perheessä itsenäisyyspäivä kulki hyvin perinteisiä polkuja. Tänäkin vuonna juhlapäivä otettiin vastaan Tuomaan markkinoilla, kotimaisilla herkuilla ja itsenäisyyspäivän paraatin katselulla. Itsenäisyyspäivä käynnistyi kotibrunssilla. T...

Viivojen vahvistumista on hypnoottista seurata

Kuten eilen kirjoittelin, meidän perheeseemme on vihdoin 12 kuukauden yrittämisen jälkeen tullut toinen plussa! Yhdeksännellä (vai kymmeneskö se oli) yrityskierrolla koimme kemiallisen raskauden, mikä näyttäytyi täysin oireettomana muutaman päivän plussakautena. Tämä raskaus on jotain muuta. Ai miksikö? Minäpä kerron!

Tässä kierrossa tunsin jo dpo7-8 raskauksilleni ominaista kohtujomotusta. Koska tämä tuttu jomotus uupui kemiallisesta raskaudesta, tiesin silloin heti, että kaikki ei ole kuten aiemmin. Jomotusta on tässä plussassa jatkunut nyt joka päivä, ja ainakin toistaiseksi yritän ottaa sen positiivisena merkkinä.

Toinen aiemmista raskauksista hyvin tuttu oire on valtava väsymys. Haukottelen koko ajan ja olo tuntuu nuutuneelta. Tämän on pakko olla osittain psykologista, sillä väsymys alkoi eilen aivan yhtäkkiä aamupäivästä. Voisi kuvitella, että koko päivän kestänyt haukottelu auttaisi myös yöunissa, mutta ei. Pyörin illalla sängyssä hyrrän tavoin ja heräilin yöllä ihan koko ajan. 

Olen huomannut eron myös leposykkeessä. En osannut aiemmin viikolla yhdistää leposykkeen nousua mahdolliseen raskauteen, mutta siitä korkeahkon leposykkeen on pakko johtua. Poljen muutaman kerran viikossa töihin pyörällä (noin 50 kilometriä / päivä) ja hieman jännityksellä odotan, miten hengästynyt sitä ollaan parin viikon päästä, kun aiemmista raskauksista tuttu Hengästyn jo puhuessa -oire tulee mukaan oirelistalle.

Eiliseen verrattuna olen huomattavan paljon optimistisempi raskauden kulun suhteen. Aiemmista teksteistäni tuttu forum-ystäväni joskus pohti, että miksi aina pitää olla niin pessimistinen. Pieni optimismi raskauden alussa ei tee mahdollisesta keskenmenosta yhtään sen kurjempaa. Pitäisi nauttia niistä hetkistä, päivistä, viikoista ja kuukausista, kun  saa olla raskaana. Pakko todeta, hän on oikeassa. Vaikka keskenmeno odottaisikin kulman takana, niin tällä kertaa haluan nauttia tämän raskauden joka päivästä.

Laitan tähän lopuksi vielä hyvin epäselvän, aamusilmillä otetun kuvan tämän aamun raskaustestistä. Se on tehty dpo10 ja testinä on PC (pregcheck). Viiva on selvästi vahvistunut eiliseen verrattuna, joten toivoa on!



/Me kaksi ja lapset

Kommentit

  1. IHANAA, ONNEA JA TARRASUKKIA ♥ Aivan mahtava uutinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Edelleen olo on toisinaan hieman epäluuloinen, mutta tällä kertaa yritän pitää mielen seesteisenä!

      /Me kaksi ja lapset

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit