Siirry pääsisältöön

Videot

Aina vain lisää

Tiedättekö, mikä minusta joulussa on kaikista raskainta? Se, että mikään ei tunnu riittävän.  En tiedä, johtuuko tämä meidän kasvatustaidoista vai mahtaako lasten käytös olla vain tyypillistä lapsille, mutta vaikka tekisi mitä, niin se ei tunnu ikinä riittävän. Lahjoja ei ole ikinä tarpeeksi, ruoka ei ole koskaan suun mukaista ja joulukoristeita on aina liian vähän. Piparkakkutalot pitäisi tehdä, mutta toisaalta niitä ei sitten jaksettaisikaan koristella. Samalla hetkellä, kun talot ovat pystyssä, ne pitäisi saada myös syödä. Myönnän, että voimme tarjota lapsille kaiken tarvittavan ja usein vielä ylikin. Meidän perheen taloudellinen tilanne on vakaa, ja jouluun on mahdollista panostaa niin ajallisesti kuin rahallisesti. Emme kuitenkaan osta kaikkea, mitä lapset haluavat, vaikka toisinaan saatammekin ostaa jotain pientä kivaa kauppakäynnin yhteydessä. Silti en usko, että tuo pienten elokuvahetkien tarjoaminen tai normaali arkielämä olisi yksinään pääsyy sille, että tarjo...

Viivojen vahvistumista on hypnoottista seurata

Kuten eilen kirjoittelin, meidän perheeseemme on vihdoin 12 kuukauden yrittämisen jälkeen tullut toinen plussa! Yhdeksännellä (vai kymmeneskö se oli) yrityskierrolla koimme kemiallisen raskauden, mikä näyttäytyi täysin oireettomana muutaman päivän plussakautena. Tämä raskaus on jotain muuta. Ai miksikö? Minäpä kerron!

Tässä kierrossa tunsin jo dpo7-8 raskauksilleni ominaista kohtujomotusta. Koska tämä tuttu jomotus uupui kemiallisesta raskaudesta, tiesin silloin heti, että kaikki ei ole kuten aiemmin. Jomotusta on tässä plussassa jatkunut nyt joka päivä, ja ainakin toistaiseksi yritän ottaa sen positiivisena merkkinä.

Toinen aiemmista raskauksista hyvin tuttu oire on valtava väsymys. Haukottelen koko ajan ja olo tuntuu nuutuneelta. Tämän on pakko olla osittain psykologista, sillä väsymys alkoi eilen aivan yhtäkkiä aamupäivästä. Voisi kuvitella, että koko päivän kestänyt haukottelu auttaisi myös yöunissa, mutta ei. Pyörin illalla sängyssä hyrrän tavoin ja heräilin yöllä ihan koko ajan. 

Olen huomannut eron myös leposykkeessä. En osannut aiemmin viikolla yhdistää leposykkeen nousua mahdolliseen raskauteen, mutta siitä korkeahkon leposykkeen on pakko johtua. Poljen muutaman kerran viikossa töihin pyörällä (noin 50 kilometriä / päivä) ja hieman jännityksellä odotan, miten hengästynyt sitä ollaan parin viikon päästä, kun aiemmista raskauksista tuttu Hengästyn jo puhuessa -oire tulee mukaan oirelistalle.

Eiliseen verrattuna olen huomattavan paljon optimistisempi raskauden kulun suhteen. Aiemmista teksteistäni tuttu forum-ystäväni joskus pohti, että miksi aina pitää olla niin pessimistinen. Pieni optimismi raskauden alussa ei tee mahdollisesta keskenmenosta yhtään sen kurjempaa. Pitäisi nauttia niistä hetkistä, päivistä, viikoista ja kuukausista, kun  saa olla raskaana. Pakko todeta, hän on oikeassa. Vaikka keskenmeno odottaisikin kulman takana, niin tällä kertaa haluan nauttia tämän raskauden joka päivästä.

Laitan tähän lopuksi vielä hyvin epäselvän, aamusilmillä otetun kuvan tämän aamun raskaustestistä. Se on tehty dpo10 ja testinä on PC (pregcheck). Viiva on selvästi vahvistunut eiliseen verrattuna, joten toivoa on!



/Me kaksi ja lapset

Kommentit

  1. IHANAA, ONNEA JA TARRASUKKIA ♥ Aivan mahtava uutinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Edelleen olo on toisinaan hieman epäluuloinen, mutta tällä kertaa yritän pitää mielen seesteisenä!

      /Me kaksi ja lapset

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit