Siirry pääsisältöön

Videot

Syyslomareissun kohokohdat

Kaikista maalaamistani ennakkokauhukuvista huolimatta reissu lasten ja lasten mummon kanssa sujui odotettua paremmin. Kovaääninen äitini ymmärsi tarjota ajomatkalle myös hiljaisia hetkiä ja itse osasin purra kieltäni kovaääniset osuudet. Lapset olivat intoa ja iloa täynnä läpi reissun ja matkustivat kaikki välit yllättävän vähillä riidoilla. Teimme matkasuunnitelmaamme pieniä muutoksia ja näimme lasten isomummoa, enoa ja serkkua jo maanantaina, ja tiistain olimme reissussa Leppävirralla Muumien jääluolassa.  En ole nähnyt mummoani toviin ja varoittelin lapsia, että isomummo ei välttämättä enää muista heitä. Se, mihin en ollut varustautunut, oli se, että mummoni ei tunnistanut enää minua. Hän monta kertaa ihmetteli, kuka olen, ja toisteli, ettei tunnista minua ollenkaan. Yhteisten tuntien aikana juttelimme kyllä paljon, kävimme läpi ihmisiä, ketkä hän muistaa ja mahtaisiko muistoista löytyä sellaisia hetkiä, joissa minä saattaisin olla mukana. Sellaisia muistoja ei äkkis...

Viivojen vahvistumista on hypnoottista seurata

Kuten eilen kirjoittelin, meidän perheeseemme on vihdoin 12 kuukauden yrittämisen jälkeen tullut toinen plussa! Yhdeksännellä (vai kymmeneskö se oli) yrityskierrolla koimme kemiallisen raskauden, mikä näyttäytyi täysin oireettomana muutaman päivän plussakautena. Tämä raskaus on jotain muuta. Ai miksikö? Minäpä kerron!

Tässä kierrossa tunsin jo dpo7-8 raskauksilleni ominaista kohtujomotusta. Koska tämä tuttu jomotus uupui kemiallisesta raskaudesta, tiesin silloin heti, että kaikki ei ole kuten aiemmin. Jomotusta on tässä plussassa jatkunut nyt joka päivä, ja ainakin toistaiseksi yritän ottaa sen positiivisena merkkinä.

Toinen aiemmista raskauksista hyvin tuttu oire on valtava väsymys. Haukottelen koko ajan ja olo tuntuu nuutuneelta. Tämän on pakko olla osittain psykologista, sillä väsymys alkoi eilen aivan yhtäkkiä aamupäivästä. Voisi kuvitella, että koko päivän kestänyt haukottelu auttaisi myös yöunissa, mutta ei. Pyörin illalla sängyssä hyrrän tavoin ja heräilin yöllä ihan koko ajan. 

Olen huomannut eron myös leposykkeessä. En osannut aiemmin viikolla yhdistää leposykkeen nousua mahdolliseen raskauteen, mutta siitä korkeahkon leposykkeen on pakko johtua. Poljen muutaman kerran viikossa töihin pyörällä (noin 50 kilometriä / päivä) ja hieman jännityksellä odotan, miten hengästynyt sitä ollaan parin viikon päästä, kun aiemmista raskauksista tuttu Hengästyn jo puhuessa -oire tulee mukaan oirelistalle.

Eiliseen verrattuna olen huomattavan paljon optimistisempi raskauden kulun suhteen. Aiemmista teksteistäni tuttu forum-ystäväni joskus pohti, että miksi aina pitää olla niin pessimistinen. Pieni optimismi raskauden alussa ei tee mahdollisesta keskenmenosta yhtään sen kurjempaa. Pitäisi nauttia niistä hetkistä, päivistä, viikoista ja kuukausista, kun  saa olla raskaana. Pakko todeta, hän on oikeassa. Vaikka keskenmeno odottaisikin kulman takana, niin tällä kertaa haluan nauttia tämän raskauden joka päivästä.

Laitan tähän lopuksi vielä hyvin epäselvän, aamusilmillä otetun kuvan tämän aamun raskaustestistä. Se on tehty dpo10 ja testinä on PC (pregcheck). Viiva on selvästi vahvistunut eiliseen verrattuna, joten toivoa on!



/Me kaksi ja lapset

Kommentit

  1. IHANAA, ONNEA JA TARRASUKKIA ♥ Aivan mahtava uutinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Edelleen olo on toisinaan hieman epäluuloinen, mutta tällä kertaa yritän pitää mielen seesteisenä!

      /Me kaksi ja lapset

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit