Siirry pääsisältöön

Videot

Aina vain lisää

Tiedättekö, mikä minusta joulussa on kaikista raskainta? Se, että mikään ei tunnu riittävän.  En tiedä, johtuuko tämä meidän kasvatustaidoista vai mahtaako lasten käytös olla vain tyypillistä lapsille, mutta vaikka tekisi mitä, niin se ei tunnu ikinä riittävän. Lahjoja ei ole ikinä tarpeeksi, ruoka ei ole koskaan suun mukaista ja joulukoristeita on aina liian vähän. Piparkakkutalot pitäisi tehdä, mutta toisaalta niitä ei sitten jaksettaisikaan koristella. Samalla hetkellä, kun talot ovat pystyssä, ne pitäisi saada myös syödä. Myönnän, että voimme tarjota lapsille kaiken tarvittavan ja usein vielä ylikin. Meidän perheen taloudellinen tilanne on vakaa, ja jouluun on mahdollista panostaa niin ajallisesti kuin rahallisesti. Emme kuitenkaan osta kaikkea, mitä lapset haluavat, vaikka toisinaan saatammekin ostaa jotain pientä kivaa kauppakäynnin yhteydessä. Silti en usko, että tuo pienten elokuvahetkien tarjoaminen tai normaali arkielämä olisi yksinään pääsyy sille, että tarjo...

Miten meillä sujuu?

Koko perhe on ollut haltioissaan uudesta tulokkaasta. Isosisarukset ovat käyneet katsomassa pikkuveljeä sairaalassa muutaman kerran, ja aina he yllättyvät, kuinka pehmeät posket pienellä on. Mies puolestaan kävelee onnellisena poika olallaan ja yrittää saada pieneltä ylimääräisiä ilmoja ulos. Minä saan pesiä vauvan kanssa päivät kaikessa rauhassa - se on ihanaa!

Vauvan verensokereissa on ollut pieniä heittoja, joten niitä seuraillaan vielä aktiivisesti. Poitsulla oli myös synnytyksessä viitteitä infektioriskistä, joten eri infektion merkkejä ollaan seurattu ruumiinlämmön ja bilirubiinien ohessa. Vauvalta on otettu monen monta verikoetta, vaikka hän on hyvin pieni 😭 

Toivon, että pääsisimme vielä tänään illasta kotiin. Tiedostan kuitenkin varsin hyvin, että se ei välttämättä ole mahdollista, etenkin jos vauvan verensokereissa, tai vielä kurjempaa - bilirubiineissa - näkyy vielä jatkossakin heittoja. Verensokereita tasataan kolmen tunnin välein annettavalla pienellä lisämaitoerällä. Tästä maidosta olisi mukava päästä jatkossa eroon, kun vaan oma maito lähtisi nousemaan. Olenkin tehnyt maidonnousun eteen vaikka ja mitä - myös herkutellut suklaalla ja karkilla 😂

Oma palautuminen synnytyksestä on ollut yllättävän sujuvaa. Toki alakerta on joka puolelta todella turvonnut ja istua joutuu harkiten. Loppuraskaudessa vaivannut iskiastyylinen särky jäi onneksi sentään synnytyssaliin. Olin aivan varma, että saan sen matkamuistona kotiinvietäväksi.

Olen ehtinyt palata synnytyskokemukseen muutamia kertoja, ja kirjoitan siitä teillekin joskus. Synnytys herättää vielä paljon erilaisia tunteita, vaikka loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja varsin lempeästi. Yritän kasata aikajanan ja ajatukset yhteen mahdollisimman pian, jotta myös te pääsette mukaan synnytykseeni 🩷

Tältä erää äiti ja vauva kiittävät ja kuittaavat, ja menevät päiväunille.

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit