Syyslomareissun kohokohdat
Kaikista maalaamistani ennakkokauhukuvista huolimatta reissu lasten ja lasten mummon kanssa sujui odotettua paremmin. Kovaääninen äitini ymmärsi tarjota ajomatkalle myös hiljaisia hetkiä ja itse osasin purra kieltäni kovaääniset osuudet. Lapset olivat intoa ja iloa täynnä läpi reissun ja matkustivat kaikki välit yllättävän vähillä riidoilla. Teimme matkasuunnitelmaamme pieniä muutoksia ja näimme lasten isomummoa, enoa ja serkkua jo maanantaina, ja tiistain olimme reissussa Leppävirralla Muumien jääluolassa. En ole nähnyt mummoani toviin ja varoittelin lapsia, että isomummo ei välttämättä enää muista heitä. Se, mihin en ollut varustautunut, oli se, että mummoni ei tunnistanut enää minua. Hän monta kertaa ihmetteli, kuka olen, ja toisteli, ettei tunnista minua ollenkaan. Yhteisten tuntien aikana juttelimme kyllä paljon, kävimme läpi ihmisiä, ketkä hän muistaa ja mahtaisiko muistoista löytyä sellaisia hetkiä, joissa minä saattaisin olla mukana. Sellaisia muistoja ei äkkis...
Hyvä, että käynti oli onnistunut!
VastaaPoistaNauratti tuo loppukaneetti naikkarista. Mä nimenomaan toivon, että pääsen sinne koska voin kävellä synnyttämään. Se on ollut mun puhinan aihe, että mähän kävelen tonne omilla jaloillani kun asutaan tosi lähellä. 😂 Katotaan vaan niin me ollaan jossain Hyvinkäällä tai Lohjalla. T. Esikoista odottava
Tämähän olisi oikeasti tylsä tilanne, jos kävelyetäisyyden päässä olevan sairaalaan sijaan joutuisikin ajamaan jonnekin tunnin päähän 🙈 meillä ei yksikään sairaalaan ole harmillisesti jalkapatikkamatkan päässä ja nkl olisi meille lähin sairaala. Mutta vaikka naikkari on teoriassa lähin, niin synnytysmatka Helsingin aamuruuhkassa kyllä hirvittäisi 😅😬
Poista