Siirry pääsisältöön

Videot

Syyslomareissun kohokohdat

Kaikista maalaamistani ennakkokauhukuvista huolimatta reissu lasten ja lasten mummon kanssa sujui odotettua paremmin. Kovaääninen äitini ymmärsi tarjota ajomatkalle myös hiljaisia hetkiä ja itse osasin purra kieltäni kovaääniset osuudet. Lapset olivat intoa ja iloa täynnä läpi reissun ja matkustivat kaikki välit yllättävän vähillä riidoilla. Teimme matkasuunnitelmaamme pieniä muutoksia ja näimme lasten isomummoa, enoa ja serkkua jo maanantaina, ja tiistain olimme reissussa Leppävirralla Muumien jääluolassa.  En ole nähnyt mummoani toviin ja varoittelin lapsia, että isomummo ei välttämättä enää muista heitä. Se, mihin en ollut varustautunut, oli se, että mummoni ei tunnistanut enää minua. Hän monta kertaa ihmetteli, kuka olen, ja toisteli, ettei tunnista minua ollenkaan. Yhteisten tuntien aikana juttelimme kyllä paljon, kävimme läpi ihmisiä, ketkä hän muistaa ja mahtaisiko muistoista löytyä sellaisia hetkiä, joissa minä saattaisin olla mukana. Sellaisia muistoja ei äkkis...

Ananaksen kokoinen pieni

Uusi raskausviikko, uusi hedelmä. Vauva on tällä viikolla noin kahden kilon painoinen, ja pienen tärkein tehtävä on kerryttää painoa ja kypsyttää keuhkoja tuleviin ensiparkaisuihin. 

Näimme pikkuisemme eilen ultrassa. Harmi, että näistä ultrista ei enää saa pienestä kuvia mukaan. Olisi helpompi palata eilisiin ultratunnelmiin, jos pääsisi kuvan muodossa katsomaan, miten pieni nöpönenä vauvalla ultrassa olikaan. Onneksi vauvaa voi silitellä vatsan läpi ja hän useimmiten potkaisee kerran vastatervehdykseksi.

Kävin tänään keskustelemassa perinataalipsykologin kanssa raskausajan peloista. Oli ihana keskustella henkilön kanssa, joka osasi katsoa minun asiaani täysin uusin silmin ilman ennakkoajatuksia tai -oletuksia. Suurimman osan ajasta nielin kyyneleitä ja jossain kohtaa en meinannut saada itkusta loppua. Käynti oli kuitenkin kaiken itkemisen ja sumplimisen arvoinen. Varasimme uuden ajan reilun viikon päähän, jolloin pääsemme jatkamaan ajatusteni parissa vielä toistamiseen. Sain muuten neuvolan terveydenhoitajalta esitteen Suomen perinataalimielenterveys ry:n kirjoittamasta oppaasta. Olen päässyt oppaan puoliväliin, ja jo itsessään sen lukeminen on antanut uusia ajatuksia omien pelkojeni läpikäynnissä. Kannattaa kurkata se läpi, jos kiinnostaa! Alla kuva, josta QR-koodilla pitäisi päästä suoraan esitteeseen.

Loppupäivän ohjelma meni uusiksi, kun suunniteltu museo- ja lounastreffit peruuntuivat meidän toisen lapsen sairastumiseen. Harmitti perua näkeminen taas, mutta toisaalta olipa onni, että psykologin aikaa ei tarvinnut muuttaa. Mies pystyi psykologiajan olemaan kotona sairastupalaisen kanssa.

Loppukaneettina voinen todeta, että todella toivon meidän pääsevän synnyttämään Hyvinkäälle, kun vauva päättää tulla ulos. Psykologin vastaanotto oli Naistenklinikalla ja, vaikka paikka vaikutti rauhalliselta ja on varmasti piha-alueiltaan upea kesällä, en haluaisi istua arkiaamuna ruuhkassa keskellä Helsingin kiireisimpiä väyliä 😅 

/Me kaksi ja lapset 

Kommentit

  1. Hyvä, että käynti oli onnistunut!

    Nauratti tuo loppukaneetti naikkarista. Mä nimenomaan toivon, että pääsen sinne koska voin kävellä synnyttämään. Se on ollut mun puhinan aihe, että mähän kävelen tonne omilla jaloillani kun asutaan tosi lähellä. 😂 Katotaan vaan niin me ollaan jossain Hyvinkäällä tai Lohjalla. T. Esikoista odottava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän olisi oikeasti tylsä tilanne, jos kävelyetäisyyden päässä olevan sairaalaan sijaan joutuisikin ajamaan jonnekin tunnin päähän 🙈 meillä ei yksikään sairaalaan ole harmillisesti jalkapatikkamatkan päässä ja nkl olisi meille lähin sairaala. Mutta vaikka naikkari on teoriassa lähin, niin synnytysmatka Helsingin aamuruuhkassa kyllä hirvittäisi 😅😬

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit