Maissitähkän kokoinen pieni

Ollaan päästy Albon kanssa jälleen uudelle viikolle. Tällä viikolla, tarkemmin eilen, alkoi 24. raskausviikko, eli 23+0. 

Viimeisten parin viikon aikana olen saanut yllättävän paljon sponsoroituja mainoksia odotusajan jumpista, joogista ja pilateksista. Selvästi tässä yritetään aktiivisesti viestiä sitä, että nyt jos koskaan olisi hyvä aloittaa liikkuminen. Luonnollisestikaan mitään en ole kuitenkaan aloittanut. Lantionpohjan lihaksia olen tosin nyt yrittänyt treenailla, joten ei tässä ihan jouten olla oltu.

Viime viikon neuvolakäynnillä sain Kelaa varten laput äitiysavustuksen ja vanhempainvapaarahan hakemista varten. Samalla mitattiin hemoglobiini, joka oli laskenut edellisestä kerrasta rautalisästä huolimatta. Katsotaan, miltä arvo näyttää seuraavalla kerralla ja mietitään sitten vaihtoehtoja hemoglobiinin nostamiseen, jos arvo näyttää edelleen laskusuuntaiselta.

Neuvolakäynnillä kuunneltiin tavan mukaan myös sykkeet ja mitattiin ensimmäistä kertaa sf-mitta. Sykkeiden kuuntelu meinasi olla työn ja tuskan takana, kun vauva pyöri, hyöri ja potki aivan vimmatusti. Terveydenhoitaja joutui sitten tyytymään istukan tai napanuoran kautta kuuluviin suhahteleviin sykeääniin, sillä vauva ei malttanut olla hetkeä paikoillaan, että olisi saanut suoraan laukkaavaa sykettä kuuluviin.

Odotus alkaa pikkuhiljaa nakertaa omaa fyysistä kuntoa. Työpäivien istuminen aiheuttaa paineentunnetta, joten päivän aikana pitäisi yrittää muistaa liikkua muutama kerta enemmän kuin mitä nyt liikun. Olen myös alkanut herätä öisin vessaan, sillä sängyssä oleva pitkulainen raskaus-/imetystyyny tuntuu painavan hassusti rakkoa. Tyyny on kuitenkin ollut aivan valtavana apuna liitoskipuihin, joten mieluummin nousen yöllä vessaan kerran kuin kärvistelen kipeiden luiden kanssa. Alhainen hemoglobiini näyttäisi aiheuttavan myös alkuraskauden kaltaista väsymystä. Mutta silti, olin sitten kuinka väsynyt tai kipuinen tahansa, on ihanaa, että pieni kasvaa ja potkii 💕

/Me kaksi ja lapset