Etävastaanotto synnytyspelkopolille

Mitä synnytyspelkopolilla jutellaan, kun vastaanotolle tuleva henkilö ei pelkää synnytystä?

Sain lähetteen neuvolan kautta synnytyssairaalan äitiyspoliklinikalle keskenmeno- ja kohtukuolemapelkoni vuoksi. En ollut aiemmin ymmärtänyt, että keskustelutukea voi saada sairaalasta myös muihin raskauteen liittyviin pelkoihin, joskin monille varmasti se synnytys on juuri se todennäköisin aihe, joka kaihertaa mieltä.

Sain sairaalasta esitäytettäväksi muutaman lomakkeen, jonka avulla on mahdollista jäsennellä sekä itselle että polilla vastaanottavalle kätilölle omia pelon kohteita ja sitä, kuinka pelot näkyvät omassa arjessa. Lomakkeella kysellään myös omia voimavaroja, aiempia kokemuksia ja omia synnytystoiveita. Iso osa kysymyksistä oli selvästi suunnattu synnytyksen käsittelyyn, joten lomake ei tarjonnut kovin paljon pohdinta-apuja muihin pelkoihin.

Keskustelua varten minulle varattiin 45 minuutin Teams-aika kätilölle. Pelkäsin, että vastaanoton pitävä kätilö on sama kuin rakenneultrassa. Rakenneultran suorittanut kätilö on varmasti erinomainen työssään, mutta asiakaskohtaaminen ainakin meidän tapauksessamme jäi valjuksi ja jossain määrin epävarmaksi. Vauvan koko ei vastannut rakenneultrassa enää nt-ultran mittoja, vaan nyt mitat olivat lähempänä alkuraskauden ultran päiviä vastaavia. Tämä sinänsä on ihan ok, sillä nt-ultrassa mitat olivatkin mielestäni kolme päivää liian suuret. Jäin kuitenkin miettimään rakenneultran istukka-asiaa (voit lukea siitä täältä), ja sitä, onko se voinut olla syynä koon ”jätättämiseen”. Lisäksi ennen rakenneultraa, kun liikkeitä ei tuntunut vielä säännöllisesti, kuuntelin dopplerilla vielä muutamia kertoja viikossa sykkeitä, ja mielestäni joskus vauvan sykkeet tippuivat 20-30 lyöntiä normaalista sykkeestä. Tämä on ainakin Googlen mukaan ok, jos sykkeet siitä korjaantuvat nopeasti, mutta olen silti huolissani.

Mitä keskustelusta jäi sitten käteen?

Harmillisesti, ei juurikaan mitään. Kätilö oli ihana ja aivan super empatiakykyinen. Kätilö kuitenkin itsekin totesi, että hänellä on hyvin vähän työkaluja tarjolla kohtukuolemapelkoon, kun hän on perehtynyt pääosin synnytyspelon käsittelyyn. Parhaimman avun saisin todennäköisimmin psykologilta. Kätilö kuitenkin ehdotti, voisiko ylimääräisestä kontrolliultrasta olla apua, jolloin voisimme katsoa vielä uudelleen lisäistukka-asiaa (jonka ei pitäisi todellisuudessa olla millään tavalla mikään riski raskauden tai synnytyksen aikana) ja tarkastella vauvan kokoa. Lupasin jäädä pohtimaan asiaa, sillä suoriltaan uusi ultra ja mahdollisten uusien ”mittavirheiden” havaitseminen tuskin ainakaan helpottaisi oloani. Ultraavan kätilön/lääkärin tulisi ottaa minusta ultran aikana niin valtava koppi, että hän jaksaa nt-ultran kätilön tavoin vastata kysymyksiini pitkäjänteisesti väsymättä. Tiedän, kuulostan hieman raskaalta tyypiltä 🙈 

Tänään olo on ollut taas parempi, mutta tiedän, että vaikeita päiviä on edessä vielä monta. Olisipa kuitenkin ihanaa, että niitä aurinkoisia päiviä olisi tulevilla viikoilla enemmän kuin harmaita.

/Me kaksi ja lapset