Halloween-koristeita itse tehden
Olin eilen lasten kanssa nelistään illan, joten jotain hieman spesiaalimpaa tekemistä piti keksiä. Ilta menee yleensä erityistekemisen äärellä rivakammin ja lapsetkin rauhoittuu illalla puuhastelun jälkeen nopeammin. Leffa- tai peli-ilta ei uponnut kriittiseen kansaan, joten piti keksiä muuta. Ja näin Halloween-askartelu asteli kuvioihin. Pinterest toimi jälleen muusana. Teimme yhdessä paperisuikuroista ketjuluurangon. Esikoinen askarteli kädet ja jalat, keskimmäinen urakoi ketjua varten paperisuikaleita ja minä huolehdin pienimmän kanssa pääkallosta ja ketjutuksesta. Kaivelimme askartelukaapista kaikenlaisia papereita, ja jatkoimme luurangon valmistuttua kurpitsatehtaalle. Reilusti lisää oransseja suikaleita ja kurpitsat valmistuvat kädenkäänteessä. Teimme ensimmäisissä kurpitsoissa virheen, ja nidoimme suikaleet liian väljästi kiinni päistä toisiinsa. Suikaleet olivat myös hieman liian pitkät. Näiden seurauksena isot kurpitsat lysähtivät ver...
Voihan bataatti , hän on jo vallankin iso rakas! <3 Mitenkäs muuten tuo gender-asia, onko mulla mennyt ohi vai eikö vielä ole tiedossa tai halua sitä tutkia? Onko sulla muuten kokemuksia siitä vatsan päälle asetettavasta korusta? Mikä hitsi se oli nimeltään, ihan tyystin olen unohtanut.. mutta se vaikutti mielenkiintoiselle. Tuli mieleen tuosta, kun kerrot vauvan kuulevan nyt mm. korkeita ääniä.
VastaaPoistaMahtava kaveri sulla, mitä tuossa yhdessä postauksessa kirjoitit vierailusta. Ihana, että myötäelää mukana! :) itse sain taas todeta, että ainutta asiasta tietävää ja lähinnä asuvaa kaveria kiinnostaa vain silloin kun sattuu kiinnostamaan. Hänen piti jo keväällä tulla varhaisultraan mukaan, samoin viimeksi ja nyt seuraavaan ja yllätys, sain täysin saman syyn miksei pääsekään mukaan eikä hän edes muista kertoneensa tätä samaa syytä jo kolmatta kertaa (ja syy on sellainen, mitä ei voi käyttää kuin kerran vuoden aikana :D). En vaan halua 100km ajaa yksin suuntaansa huonossa kelissä kun jännittää nuo reissut muutenkin. Onneksi mies sai sittenkin vapaata ja lähtee taas mukaan. "Kaverin" tekisi mieli antaa olla ja kertoa jatkossa kuulumiset vasta jos sattuu asiasta kysymään. Hänen maailmassaan en tunnu tällä hetkellä olevan tarpeeksi raskaana tai tarpeeksi raskaushormoniton voidakseen viettää aikaa mun kanssa.
Noh, mut se siitä, anteeksi avautuminen :D juhlimma nyt siun bataattia ja toivottavasti radi helpottuu <3
Gender-asiat ovat edelleen mysteeri. Toisaalta olisi hauska pitää tietoisesti pienen sukupuoli salassa (myös siis itseltä), mutta malttamaton luonteeni tuskin antaa tässä periksi 😅 katsotaan, saadaanko vihiä sukupuolesta vihiä rakenneultrassa. Hassua muuten, mutta aiemmissa raskauksissa olen ollut aivan varma jo ennakkoon vauvan sukupuolesta ja arvaus on mennyt molemmilla kerroilla oikein. Nyt pallottelen arvaukseni kanssa, koska tuntuu, että vauva voisi hyvin olla sekä tyttö että poika.
PoistaÄh, onpa kurja ystävä siellä. Itse olen todella kiitollinen omista ystävistäni ja heidän tavastaan elää aina elämän vaiheissa mukana. Muistan muuten joskus lukion psykologian tunnilta opettajan ajatuksen siitä, että kaikki ihmissuhteet perustuvat siihen, että siitä ihmissuhteesta hyödytään jotain. Jos hyötysuhde on huono tai jopa olematon, jäävät ne ihmissuhteet useimmiten toimivimpien ihmissuhteiden jalkoihin. Hyötyminen ei siis missään nimessä tarkoita aina rahallista tai materialistista hyötyä, vaan se voi olla juuri tasa-arvoinen vuorovaikutus tai muu vastaava. Toivottavasti ystäväsi ymmärtäisi, että on aidosti todella hienoa ja arvokasta, jos joku haluaa jakaa vauvamatkaansa tai ajatuksiaan juuri hänelle. Onneksi saat seuraavaan ultraan miehen mukaan, niin matka ja odottelu ultran aulassa menee mukavammin!
Mitä tulee tuohon radiin, niin lääkitys ei ole vielä ihan hirveän hyvin alkanut purra, vaikka nostin annostustakin. Lisäksi lääke on tuonut takaisin etovan olon, yöh!