Mitä lie liikkeellä
Puoliltaöin oli ilahduttava herätys, kun kuopus köpötteli viereen ja oli kuuma kuin höyryveturi. Ei auttanut kuin pukata mies hereille ja pyytää kuumemittaria paikalle. 39.0 oli illan ensimmäinen lukema. Noissa lukemissa tietää, että on kiire, koska pieni ukko tuppaa korkeassa kuumeessa oksentaa pahaa oloaan. Ja näinhän siinä kävi. Hetki lääkkeenoton jälkeen pienen miehen vatsa pyörähti ympäri ja lääkkeet tulivat parilla kakaisulla ylös ja ulos. Minulla ei ole mitään osaamista saati muistikuvaa, kuinka näissä tilanteissa pitäisi lääkkeenoton kanssa toimia, joten ei auttanut kuin ottaa napero kainaloon ja painella pesuhuoneeseen perkaamaan oksennuksella kuorrutettu lapsi ja soittaa samalla päivystysnumeroon ja kysellä, pitääkö lääke antaa uudelleen. Siinä hötäkässä emme huomanneet katsoa edes kelloa, jotta olisi voinut arvioida minuutilleen, kuinka kauan lääke ehti vaikuttaa. Puhelimen toisessa päässä vastasi mukavan kuuloinen sairaanhoidon ammattilainen ja sanoi, että ...
Voihan bataatti , hän on jo vallankin iso rakas! <3 Mitenkäs muuten tuo gender-asia, onko mulla mennyt ohi vai eikö vielä ole tiedossa tai halua sitä tutkia? Onko sulla muuten kokemuksia siitä vatsan päälle asetettavasta korusta? Mikä hitsi se oli nimeltään, ihan tyystin olen unohtanut.. mutta se vaikutti mielenkiintoiselle. Tuli mieleen tuosta, kun kerrot vauvan kuulevan nyt mm. korkeita ääniä.
VastaaPoistaMahtava kaveri sulla, mitä tuossa yhdessä postauksessa kirjoitit vierailusta. Ihana, että myötäelää mukana! :) itse sain taas todeta, että ainutta asiasta tietävää ja lähinnä asuvaa kaveria kiinnostaa vain silloin kun sattuu kiinnostamaan. Hänen piti jo keväällä tulla varhaisultraan mukaan, samoin viimeksi ja nyt seuraavaan ja yllätys, sain täysin saman syyn miksei pääsekään mukaan eikä hän edes muista kertoneensa tätä samaa syytä jo kolmatta kertaa (ja syy on sellainen, mitä ei voi käyttää kuin kerran vuoden aikana :D). En vaan halua 100km ajaa yksin suuntaansa huonossa kelissä kun jännittää nuo reissut muutenkin. Onneksi mies sai sittenkin vapaata ja lähtee taas mukaan. "Kaverin" tekisi mieli antaa olla ja kertoa jatkossa kuulumiset vasta jos sattuu asiasta kysymään. Hänen maailmassaan en tunnu tällä hetkellä olevan tarpeeksi raskaana tai tarpeeksi raskaushormoniton voidakseen viettää aikaa mun kanssa.
Noh, mut se siitä, anteeksi avautuminen :D juhlimma nyt siun bataattia ja toivottavasti radi helpottuu <3
Gender-asiat ovat edelleen mysteeri. Toisaalta olisi hauska pitää tietoisesti pienen sukupuoli salassa (myös siis itseltä), mutta malttamaton luonteeni tuskin antaa tässä periksi 😅 katsotaan, saadaanko vihiä sukupuolesta vihiä rakenneultrassa. Hassua muuten, mutta aiemmissa raskauksissa olen ollut aivan varma jo ennakkoon vauvan sukupuolesta ja arvaus on mennyt molemmilla kerroilla oikein. Nyt pallottelen arvaukseni kanssa, koska tuntuu, että vauva voisi hyvin olla sekä tyttö että poika.
PoistaÄh, onpa kurja ystävä siellä. Itse olen todella kiitollinen omista ystävistäni ja heidän tavastaan elää aina elämän vaiheissa mukana. Muistan muuten joskus lukion psykologian tunnilta opettajan ajatuksen siitä, että kaikki ihmissuhteet perustuvat siihen, että siitä ihmissuhteesta hyödytään jotain. Jos hyötysuhde on huono tai jopa olematon, jäävät ne ihmissuhteet useimmiten toimivimpien ihmissuhteiden jalkoihin. Hyötyminen ei siis missään nimessä tarkoita aina rahallista tai materialistista hyötyä, vaan se voi olla juuri tasa-arvoinen vuorovaikutus tai muu vastaava. Toivottavasti ystäväsi ymmärtäisi, että on aidosti todella hienoa ja arvokasta, jos joku haluaa jakaa vauvamatkaansa tai ajatuksiaan juuri hänelle. Onneksi saat seuraavaan ultraan miehen mukaan, niin matka ja odottelu ultran aulassa menee mukavammin!
Mitä tulee tuohon radiin, niin lääkitys ei ole vielä ihan hirveän hyvin alkanut purra, vaikka nostin annostustakin. Lisäksi lääke on tuonut takaisin etovan olon, yöh!