Aina vain lisää
Tiedättekö, mikä minusta joulussa on kaikista raskainta? Se, että mikään ei tunnu riittävän. En tiedä, johtuuko tämä meidän kasvatustaidoista vai mahtaako lasten käytös olla vain tyypillistä lapsille, mutta vaikka tekisi mitä, niin se ei tunnu ikinä riittävän. Lahjoja ei ole ikinä tarpeeksi, ruoka ei ole koskaan suun mukaista ja joulukoristeita on aina liian vähän. Piparkakkutalot pitäisi tehdä, mutta toisaalta niitä ei sitten jaksettaisikaan koristella. Samalla hetkellä, kun talot ovat pystyssä, ne pitäisi saada myös syödä. Myönnän, että voimme tarjota lapsille kaiken tarvittavan ja usein vielä ylikin. Meidän perheen taloudellinen tilanne on vakaa, ja jouluun on mahdollista panostaa niin ajallisesti kuin rahallisesti. Emme kuitenkaan osta kaikkea, mitä lapset haluavat, vaikka toisinaan saatammekin ostaa jotain pientä kivaa kauppakäynnin yhteydessä. Silti en usko, että tuo pienten elokuvahetkien tarjoaminen tai normaali arkielämä olisi yksinään pääsyy sille, että tarjo...
Hitsi miten aika menee nopeasti, mutta aivan ihanaa, että olet jo näin pitkällä ja pikkuinen kasvaa kasvamistaan ♥ unista huolimatta, onhan olo (ja se intuitio) varmempi kuitenkin? Että nyt keskenmenon pelko on vain pelkoa, mutta intuitio sanoo kaiken pelon olevan turhaa? Mulla ainakin on tosi hyvät fiilikset tästä teidän ihanasta viikunasta!
VastaaPoistaTuntuu, että en enää osaa erottaa intuitiota peloista. Oireissa ei ole ollut merkittävää muutosta, joten sekään ei selitä yhtäkkisiä pelkoja. Entä jos mieli yrittää huutaa, että tämäkin pieni menetetään..
PoistaOlen muuten ehtinyt käydä parisen viikkoa kurkkimassa päivittäin teidän kuulumisia, ja tänään olikin uusi postaus odottamassa. Tuntui kurjalta, että tämäkään kierto ei ollut teidän 💔
No jep, näin kävi, tosin veikkaan että ajoitus meni taas ihan pieleen ja ovis olikin paljon myöhemmin mitä Fertility Friend merkkasi lopulta eipäs-juupas-pähkäilyn jälkeen - story of my life. :D
PoistaVoi harmi, että vielä on vähän sekavat fiilikset. Oletko jaatellut käydä juttelemassa asiasta jonkun kanssa? Ei varmaan tekisi ainakaan pahitteeksi, varsinkin jos ja kun pääsette nt-ultraan ja sielläkin hyvät uutiset :)
Äh, kurja, että ajoitus tuntui olevan tällä kertaa väärä. Joskus ovis on todella vaikea tunnistaa. Ainakin itse huomasin, että mitä pidempään syynäsin oviksia, sitä vaikeampi ne oli tunnistaa. Lopulta en mielestäni bongannut kunnollista ovulaatiota ollenkaan, kun lievät ovisoireet tuntui jatkuvan useamman päivän.
PoistaAjattelin ottaa neuvolassa seuraavalla kerralla puheeksi keskustelutarpeen. En osaa sanoa, kuinka hyvin neuvolapsykologeille on aikoja, mutta luin muistaakseni jostain Facebookin keskenmenoryhmästä, että vastaavia pelkoja voidaan käydä läpi myös synnytyspelko-osastolla sairaalassa.