Siirry pääsisältöön

Videot

Reissaaminen ilman toista aikuista

Olen haaveillut kesälomareissusta lasten kanssa. En ole ollut kertaakaan ulkomailla lasten kanssa ainoana aikuisena, vaan mukana on aina ollut vähintään yksi lisäkäsipari. Tänä vuonna haluaisin kuitenkin kokeilla reissata kolmikon kanssa keskenään. Olen tutkinut eri vaihtoehtoja, ja tällä hetkellä mieluisin vaihtoehto on Como-järvi. Haluaisin kiertää valmiit pakettimatkat (koska hotelleissa pyörivät pöpöt), mutta pitäytyä kuitenkin suht helpossa kohteessa.  Como-järvelle pääsee helpohkosti Milanon kautta, jonne Finnair lentää päivittäin kesäsesonkina. Lento ei kestä määrättömän kauan, ja Italia on aikaisemmilta reissuilta jotakuinkin tuttu. Olen kuitenkin aivan pöllö lasten kanssa keskenään matkustamisessa, ja myönnän avoimesti, että reissuun lähtö jännittää. Vanhin lapsi pystyisi ikänsä puolesta olemaan jo avuksi pienissä jutuissa ja keskimmäinenkin kulkee jo hienosti mukana. Kuitenkin ainoana aikuisena minun pitää huolehtia sekä tavaroiden kantamisesta, pienimmän kulj...

Viikunan kokoinen pieni


11+0 poks! 12. raskausviikko pyörähti tänään käyntiin, ja tuntuu, että vauhti tästä vain kiihtyy. Meidän pieni on tällä viikolla viikunan kokoinen, eli mitoiltaan noin neljän sentin mittainen. Ei suuren suuri, muttei enää ihan siemenkään ❤️ Kuvassa on Pähkinälle neulomani super pehmeät villahousut. Tiedä sitten, tarvitaanko tuollaisia toukokuussa 😅

Flo osasi kertoa, että Pähkinä käy tällä hetkellä kasvuspurtin aikaa, jolloin pituutta ja painoa pitäisi tulla olemassa oleviin mittoihin suhteutettuna hurjasti. Kädet ja jalat alkavat saada pienet sormet ja varpaat, ja pian nuo samaiset pienet ulokkeet saavat kavereiksi kynnet. Uskomatonta!

Sain toissapäivänä ferritiiniarvon, eikä se ollut tälläkään kertaa mitenkään erityisen hyvä. Arvosta 21 on taas aikamoinen kipuaminen ylöspäin, mutta uskon lisäraudan auttavan, kun vain haen sitä apteekista. 

Myönnettäköön, että keskenmenon pelko on nostanut jälleen päätään, ja olen nähnyt painajaisia alkaneesta vuodosta. Huojennus aamuisin on ollut valtava, kun ymmärrän, että kyseessä onkin ollut vain uni. Uskon, että pelko helpottaa, jos nt-ultrassa pienen mitat vastaavat aiempien ultrien laskettua aikaa. Toistan jälleen itseäni, mutta tuntuu aivan järjettömältä, kuinka ennen myöhäistä keskenmenoa ultrat eivät pelottaneet yhtään. Nyt se tuntuu elävältä painajaiselta.

Olen alkanut laskea päiviä tulevaan joulun reissuun. Se lienee yksi asia, mikä antaa epävarmuudessa energiaa. Olen päivittänyt nyt joka päivä HimosLomien lomaohjelmasivua siinä toiveessa, että tämän vuoden jouluohjelma olisi ilmestynyt sinne 🎅 Vielä odotus jatkuu. Voin kuitenkin todeta jo nyt, oli lomaohjelma mikä tahansa, kerrankaan tuleva joulu ei aiheuta stressiä!

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

  1. Hitsi miten aika menee nopeasti, mutta aivan ihanaa, että olet jo näin pitkällä ja pikkuinen kasvaa kasvamistaan ♥ unista huolimatta, onhan olo (ja se intuitio) varmempi kuitenkin? Että nyt keskenmenon pelko on vain pelkoa, mutta intuitio sanoo kaiken pelon olevan turhaa? Mulla ainakin on tosi hyvät fiilikset tästä teidän ihanasta viikunasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että en enää osaa erottaa intuitiota peloista. Oireissa ei ole ollut merkittävää muutosta, joten sekään ei selitä yhtäkkisiä pelkoja. Entä jos mieli yrittää huutaa, että tämäkin pieni menetetään..

      Olen muuten ehtinyt käydä parisen viikkoa kurkkimassa päivittäin teidän kuulumisia, ja tänään olikin uusi postaus odottamassa. Tuntui kurjalta, että tämäkään kierto ei ollut teidän 💔

      Poista
    2. No jep, näin kävi, tosin veikkaan että ajoitus meni taas ihan pieleen ja ovis olikin paljon myöhemmin mitä Fertility Friend merkkasi lopulta eipäs-juupas-pähkäilyn jälkeen - story of my life. :D

      Voi harmi, että vielä on vähän sekavat fiilikset. Oletko jaatellut käydä juttelemassa asiasta jonkun kanssa? Ei varmaan tekisi ainakaan pahitteeksi, varsinkin jos ja kun pääsette nt-ultraan ja sielläkin hyvät uutiset :)

      Poista
    3. Äh, kurja, että ajoitus tuntui olevan tällä kertaa väärä. Joskus ovis on todella vaikea tunnistaa. Ainakin itse huomasin, että mitä pidempään syynäsin oviksia, sitä vaikeampi ne oli tunnistaa. Lopulta en mielestäni bongannut kunnollista ovulaatiota ollenkaan, kun lievät ovisoireet tuntui jatkuvan useamman päivän.

      Ajattelin ottaa neuvolassa seuraavalla kerralla puheeksi keskustelutarpeen. En osaa sanoa, kuinka hyvin neuvolapsykologeille on aikoja, mutta luin muistaakseni jostain Facebookin keskenmenoryhmästä, että vastaavia pelkoja voidaan käydä läpi myös synnytyspelko-osastolla sairaalassa.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit