Siirry pääsisältöön

Videot

Jouluaskartelut jatkuvat, taas!

Meille on kertynyt kuluneiden viikkojen aikana reiluhkosti talouspaperirullan hylsyjä. Ensin teimme niistä seisovia kuusia , ja nyt roikkuvia kuusia kuusiviiriä varten. Kuusiviirit pääsivät koristamaan lasten huoneiden ovenkarmeja.  Yhdestä talouspaperirullasta sai leikattua kolme mukavan leveää kuusta. Tein itselleni paperista muotin, jotta kuuset olivat samanlaisia keskenään. Talouspaperirulla litataan ja käännetään vaakatasoon. Kuusi leikataan tällä kertaa siten, että kuusen oksien päät ovat vapaat, ja kuusen latva ja jalka ovat kiinni, eli taitteen kohdalla. Tällä tavoin pahvikuusen voi vain pujottaa naruun roikkumaan. Teimme yhteensä 18 kuusta, joten kumpaankin oveen tuli 9 kuusta. Maalasimme leikatut kuuset vihreiksi molemmin puolin ja maalin kuivuttua koristelimme kuuset tusseilla. Lapset innostuivat tekemään yksityiskohtaisempia koristeita, kun itse tyydyin palloihin, sydämiin ja rusetteihin. Kaapista löytyi punaista juuttinarua, joten pujotin kuuset...

Ja uuteen kiertoon...

Tein tänään herkän raskaustestin, joka näytti jälleen kerran vain yhtä viivaa. Tämä tarkoittaa sitä, että viikonloppuna astellaan kahdeksanteen yrityskiertoon. Kahdeksanteen. Aika ei todellakaan lennä, kun yrittää saada lasta aluilleen.

Pohdin eilen, missä vaiheessa meidän pitäisi hakea apua lääkäristä. Meillä on kaksi yhteistä lasta, joten julkiselta puolelta emme tule saamaan apua. Hedelmöityshoidot ja hedelmällisyystutkimukset ovat kalliita mahdollisine lääkkeineen julkisellakin puolella, joten kauhulla mietin, kuinka paljon tutkimukset tulisivat maksamaan yksityisellä 😬

Olen kipuillut pari päivää vauvakuumettani ylipäätään. Milloin pitää antaa olla ja siirtyä eteenpäin? Eikö kaksi pientä riitä? Tuntuu, että tällä hetkellä elän jonkinlaisessa välitilassa.

Olen risteyksessä. Joko alan rakentaa ammatillista uraa ja jatkamme nelihenkisenä perheenä, tai sitten yritämme vielä tovin ja haemme keväällä apuja raskautumiseen, jos tärppi ei ennen sitä käy. Sillä välin pysyisin nykyisessä työssäni. Päätöshän ei varsinaisesti olisi vaikea, jos tietäisin, että yritys tuo lopulta elävän vauvan syliin. Siihen ei ole kuitenkaan mitään takuita. Silti joka kerta, kun mietin vauvatoiveesta luopumista, nousee pala kurkkuun. Onneksi tätäkään asiaa ei tarvitse päättää tänään, ei edes viikon päästä.

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

  1. Ehdottomasti mukana! Arvottiin lasten kanssa eilen jo yllätysresepti. Siitä lisää viikonloppuna, kun ollaan saatu väkerrettyä luomus valmiiksi 😊

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit