Siirry pääsisältöön

Videot

Lempeää ja rauhallista itsenäisyyspäivää!

Olen lukenut tänään eri sosiaalisen median alustoilta koskettavia tarinoita rintamalla vietetyistä ja erityisesti rauhansolmimisen jälkeisistä ajoista. Rintama-aika on ollut varmasti valtavan traumaattista eikä moni rintamalla ollut enää saanut otetta normaalista arjesta kokemiensa jälkeen. Äitini ukki oli ollut rintamalla hevosmiehenä, mutta ei koskaan ollut suostunut kertomaan sodasta tarkemmin. Sama toistui myös isäni vaarin puolella. Siksi ainakin minulle on hyvin tärkeää saada lukea muiden kertomia muistoja, koska meillä ei ole omassa perheessä jaettu niitä. Ymmärrän toki vaikenemisen tarpeen, sillä sota on ollut varmasti hyvin järkyttävää. Toisaalta, kun sodasta puhutaan, meidän itsenäisyytemme ei tunnu niin itsestäänselvyydeltä. Meidän perheessä itsenäisyyspäivä kulki hyvin perinteisiä polkuja. Tänäkin vuonna juhlapäivä otettiin vastaan Tuomaan markkinoilla, kotimaisilla herkuilla ja itsenäisyyspäivän paraatin katselulla. Itsenäisyyspäivä käynnistyi kotibrunssilla. T...

Ja uuteen kiertoon...

Tein tänään herkän raskaustestin, joka näytti jälleen kerran vain yhtä viivaa. Tämä tarkoittaa sitä, että viikonloppuna astellaan kahdeksanteen yrityskiertoon. Kahdeksanteen. Aika ei todellakaan lennä, kun yrittää saada lasta aluilleen.

Pohdin eilen, missä vaiheessa meidän pitäisi hakea apua lääkäristä. Meillä on kaksi yhteistä lasta, joten julkiselta puolelta emme tule saamaan apua. Hedelmöityshoidot ja hedelmällisyystutkimukset ovat kalliita mahdollisine lääkkeineen julkisellakin puolella, joten kauhulla mietin, kuinka paljon tutkimukset tulisivat maksamaan yksityisellä 😬

Olen kipuillut pari päivää vauvakuumettani ylipäätään. Milloin pitää antaa olla ja siirtyä eteenpäin? Eikö kaksi pientä riitä? Tuntuu, että tällä hetkellä elän jonkinlaisessa välitilassa.

Olen risteyksessä. Joko alan rakentaa ammatillista uraa ja jatkamme nelihenkisenä perheenä, tai sitten yritämme vielä tovin ja haemme keväällä apuja raskautumiseen, jos tärppi ei ennen sitä käy. Sillä välin pysyisin nykyisessä työssäni. Päätöshän ei varsinaisesti olisi vaikea, jos tietäisin, että yritys tuo lopulta elävän vauvan syliin. Siihen ei ole kuitenkaan mitään takuita. Silti joka kerta, kun mietin vauvatoiveesta luopumista, nousee pala kurkkuun. Onneksi tätäkään asiaa ei tarvitse päättää tänään, ei edes viikon päästä.

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

  1. Ehdottomasti mukana! Arvottiin lasten kanssa eilen jo yllätysresepti. Siitä lisää viikonloppuna, kun ollaan saatu väkerrettyä luomus valmiiksi 😊

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit