Siirry pääsisältöön

Videot

Muisto kahden vuoden takaa

Näin toissayönä unta, jossa kuopus peruutti pyörällä lampeen, enkä unessa löytänyt häntä pinnan alta. Herättyäni uni ei enää tullut silmään ja jäin valveille. Mörkö. Taannoin työkaverini kysyi, olenko raskaana, kun valittelin väsymystä ja jatkuvasti kolottavaa sokerihammasta. En ollut, enkä ole. Syksy se vain. Olisin halunnut sanoa hänelle, että aika lailla tasan kaksi vuotta sitten uin harvinaisen syvissä vesissä. Itkin, hoidin puolivuotista vauvaa, etsin tietoa kaikesta maan ja taivaan välillä ja hengittelin. Silti kaiken kamalankin jälkeen kaipaisin lisää lapsia. Ikuinen vauvakuume - sitä se taitaa olla. Haluaisinko siis lisää lapsia? Ehdottomasti! Haluaisinko niitä tähän parisuhteeseen? En. Enkä kyllä mihinkään muuhunkaan parisuhteeseen. Enkä missään nimessä haluaisi enää olla niin järkyttävän täynnä huolta, hätää ja surua, mitä olin kaksi vuotta sitten. Meidän lapsiluku on näin ollen täynnä. Olisin kaivannut kaksi vuotta sitten kannattelua ja hoivaa. Mies oli silloin t...

Ja uuteen kiertoon...

Tein tänään herkän raskaustestin, joka näytti jälleen kerran vain yhtä viivaa. Tämä tarkoittaa sitä, että viikonloppuna astellaan kahdeksanteen yrityskiertoon. Kahdeksanteen. Aika ei todellakaan lennä, kun yrittää saada lasta aluilleen.

Pohdin eilen, missä vaiheessa meidän pitäisi hakea apua lääkäristä. Meillä on kaksi yhteistä lasta, joten julkiselta puolelta emme tule saamaan apua. Hedelmöityshoidot ja hedelmällisyystutkimukset ovat kalliita mahdollisine lääkkeineen julkisellakin puolella, joten kauhulla mietin, kuinka paljon tutkimukset tulisivat maksamaan yksityisellä 😬

Olen kipuillut pari päivää vauvakuumettani ylipäätään. Milloin pitää antaa olla ja siirtyä eteenpäin? Eikö kaksi pientä riitä? Tuntuu, että tällä hetkellä elän jonkinlaisessa välitilassa.

Olen risteyksessä. Joko alan rakentaa ammatillista uraa ja jatkamme nelihenkisenä perheenä, tai sitten yritämme vielä tovin ja haemme keväällä apuja raskautumiseen, jos tärppi ei ennen sitä käy. Sillä välin pysyisin nykyisessä työssäni. Päätöshän ei varsinaisesti olisi vaikea, jos tietäisin, että yritys tuo lopulta elävän vauvan syliin. Siihen ei ole kuitenkaan mitään takuita. Silti joka kerta, kun mietin vauvatoiveesta luopumista, nousee pala kurkkuun. Onneksi tätäkään asiaa ei tarvitse päättää tänään, ei edes viikon päästä.

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

  1. Ehdottomasti mukana! Arvottiin lasten kanssa eilen jo yllätysresepti. Siitä lisää viikonloppuna, kun ollaan saatu väkerrettyä luomus valmiiksi 😊

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit