Siirry pääsisältöön

Videot

Aina vain lisää

Tiedättekö, mikä minusta joulussa on kaikista raskainta? Se, että mikään ei tunnu riittävän.  En tiedä, johtuuko tämä meidän kasvatustaidoista vai mahtaako lasten käytös olla vain tyypillistä lapsille, mutta vaikka tekisi mitä, niin se ei tunnu ikinä riittävän. Lahjoja ei ole ikinä tarpeeksi, ruoka ei ole koskaan suun mukaista ja joulukoristeita on aina liian vähän. Piparkakkutalot pitäisi tehdä, mutta toisaalta niitä ei sitten jaksettaisikaan koristella. Samalla hetkellä, kun talot ovat pystyssä, ne pitäisi saada myös syödä. Myönnän, että voimme tarjota lapsille kaiken tarvittavan ja usein vielä ylikin. Meidän perheen taloudellinen tilanne on vakaa, ja jouluun on mahdollista panostaa niin ajallisesti kuin rahallisesti. Emme kuitenkaan osta kaikkea, mitä lapset haluavat, vaikka toisinaan saatammekin ostaa jotain pientä kivaa kauppakäynnin yhteydessä. Silti en usko, että tuo pienten elokuvahetkien tarjoaminen tai normaali arkielämä olisi yksinään pääsyy sille, että tarjo...

Sairaspäivän puuhia

Meillä on ollut nyt hämmästyttävän pitkä terveen jakson putki *kop kop*. Toki perus flunssaa ja yskää on ollut, mutta olemme välttyneet pahemmilta kuumejaksoilta *kop kop*. Aamusta pieni ihminen oli kuitenkin normaalia lämpöisempi ja yskäinen, joten jäimme viettämään kotipäivää. 

Napsin pitkin päivää kuvia yhteisestä sairaspäivästä.

Päivä alkoi pikaisella aamupalalla ja lääkärikäynnillä. Vasen korva oli kunnossa, mutta oikea osoitti alkavia tulehduksen merkkejä. Lisäksi pienen kurkku punoitti, joten labrassa testattiin streptokokki. Nielunäytepalkinnoksi kuopus sai valita oman sisiliskon. Hot pink it is!

Päivä jatkui leikkien. Ensin kopiteltiin kuukautissidepaketeilla (😂😂😂), jonka jälkeen minikokki teki ruokaa. Oli herkullista.

Lounastarjoilu päättyi hyvin nopeasti, kun kokki siirtyi muihin leikkeihin. Leikkiukko oli helppo paikallistaa seuraamalla lattioille ja tasoille jätettyjä leluja. Lopulta sotkija paikallistui isosiskon aarteiden luota.


Yritin houkutella sairastajan kaveriksi sohvalle telkkariohjelman varjolla. Hän viihtyi vieressä noin minuutin, kunnes jatkoi puuhiaan jälleen itsekseen. Tässä välissä kuulen isosiskon huoneesta tuttua, kirskuvan natisevaa ääntä, ja havahdun, että muutamassa minuutissa kuopus on ehtinyt piirtää isosiskon kirjakaapin oveen punaisella tussilla 😅 tästä ei ole valitettavasti kuvamateriaalia, sillä siinä hetkessä tuli kiire putsata tuore tussi pois kaapinovesta. 

Tsemppasimme kotipäivää kuopuksen lempiruoalla, Saarioisten jauhelihapitsalla. Jos meidän lapsilta kysytään, ainoa oikea tapa syödä kyseinen pitsa, on leikata pitsa 6-8 osaan ja viipaleet syödään yksitellen käsin. Itse suosin vastaavissa letuissa kukkahattutätinä haarukkaa ja veistä.


Parit leikkihetket vielä isoveljen huoneesta pihistetyillä legoilla ja välipalahommiin. Sen jälkeen saatiin isoveli kotiin leikkikaveriksi. Tylsä äitikään ei hidastanut hyviä leikkejä, kun kaverina oli mestarirakentaja, isoveli. Ihanat veljekset ❤️


Tämäkin sairaspäivä meni kuin siivillä. En sano, että kaipaan "kotiäitiaikoja", mutta olipa silti kiva viettää päivä kahdestaan vintiön kanssa.

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Suositut tekstit