Siirry pääsisältöön

Videot

Aina vain lisää

Tiedättekö, mikä minusta joulussa on kaikista raskainta? Se, että mikään ei tunnu riittävän.  En tiedä, johtuuko tämä meidän kasvatustaidoista vai mahtaako lasten käytös olla vain tyypillistä lapsille, mutta vaikka tekisi mitä, niin se ei tunnu ikinä riittävän. Lahjoja ei ole ikinä tarpeeksi, ruoka ei ole koskaan suun mukaista ja joulukoristeita on aina liian vähän. Piparkakkutalot pitäisi tehdä, mutta toisaalta niitä ei sitten jaksettaisikaan koristella. Samalla hetkellä, kun talot ovat pystyssä, ne pitäisi saada myös syödä. Myönnän, että voimme tarjota lapsille kaiken tarvittavan ja usein vielä ylikin. Meidän perheen taloudellinen tilanne on vakaa, ja jouluun on mahdollista panostaa niin ajallisesti kuin rahallisesti. Emme kuitenkaan osta kaikkea, mitä lapset haluavat, vaikka toisinaan saatammekin ostaa jotain pientä kivaa kauppakäynnin yhteydessä. Silti en usko, että tuo pienten elokuvahetkien tarjoaminen tai normaali arkielämä olisi yksinään pääsyy sille, että tarjo...

Isänpäiväterveisiä!

Olin varannut isänpäiväbrunssin Helsingin Kaivopuiston ranta-alueella sijaitsevaan kahvilaan. Eilen illasta aloin tutkia paikan arvosteluja tarkemmin, ja hyvä kokonaisarvosana pitikin sisällään tuoreita negatiivissävytteisiä arvosteluja. Kommenteissa toistui pettymys sekä siisteyteen että ruoan tuoreuteen. Hetken arvosteluja läpikäydessä päätin katsella, mitä muuta voisi viimetinkaan pöytää varaavalle löytyä. 

Pitkän, paikoitellen jopa epätoivoisen etsinnän jälkeen löysin yhden pöydän Järvenpään juna-aseman vieressä olevan Bistro en Placen isänpäiväbrunssille. Saimme paikan klo 12.45 alkavaan kattaukseen, ja voi pojat, kannatti vaihtaa juhla-ateria Järvenpäähän. 

Annokset tarjoiltiin lautasannoksina pöytiin ja menuun sai lisähinnalla ostettua viinipaketin sekä holillisena että holittomana. Lapset nauttivat annoksistaan ja kaikki malttoivat yllättävän hyvin istua parin tunnin aterian pöydän äärellä. Pienin istutettiin strategisesti pöydän päähän kasvot juna-asemalle päin, jotta odotellessa aika kului ohikulkevia junia katsellessa.

Ateria oli verrattain arvokas ja tarjoilussa/ruoassa oli muutama notkahdus. Kokonaisuus oli kuitenkin hyvä, joten voin lämmöllä suositella paikkaa vähän spesiaalimpaankin tilaisuuteen.

Korttien ja lahjojen avaaminen antoi odottaa, sillä isänpäivän kunniaksi meillä nukuttiin tänään puoli yhdeksään asti. Yhteiseksi lahjaksi ostimme teemalla Virkeyttä ja vastustuskykyä erilaisia teemaan sopivia apteekki- ja markettituotteita. Lisäksi mies sai lahjakorissa aiemmin viikolla lettupannulla sulattamani paistinlastan korvikkeen kaksin kappalein.

Kuopuksen kortissa oli haastattelukysymyksiä, johon lapsi on saanut vastata. Perheen pienimmän kertoman mukaan meidän iskä on mm. 2-vuotias, joka tykkää syödä ruokaa ja juoda maitoa. Lapsella on tainnut mennä vastauksissaan puurot ja vellit sekaisin. Ihana pieni ❤️ isommat lapset antoivat yhteiskortin, sillä isoin oli loppuviikon pois koulusta pienen lämpöilyn ja flunssan takia. Ekaluokkalainen oli valtavan ylpeä tekemästään kortista, ja yllätyin iloisesti, kun hän "jakoi" vaivalla tekemänsä kortin isoveljensä kanssa.

Ihanaa sunnuntaita ja onnea kaikille iseille/isähahmoille, ja lämpimiä ajatuksia kaikille teille, joille päivä on syystä tai toisesta raskas ❤️

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Suositut tekstit