Uskalsinpas!

Kirjoitin taannoin jalkaani liittyvistä ongelmista. Kävely sattuu, juokseminen sattuu, levossa sattuu. Fysioterapeutille meno pelotti, sillä olin aivan vakuuttunut siitä, että jalkaongelmaa ei voi enää korjata. Sitten tuli se päivä, kun vasemman jalan isovarpaan tyvinivel oli poikkeuksellisen kipeä. Siinä hetkessä sain kerättyä rohkeutta sen verran, että sain varattua ajan fysioterapeutille. 

Aika oli tänään. Jännitti. Muutaman helpon liikkeen avulla sain paljon lisätietoa jalkani vaivasta. Fyssari totesi nopeasti saman, mitä itse olin jo osannut ounastella.

Vasemmassa jalassa on hieman kulmausta vaivasenluussa ja jalan poikittainen kaari on madaltunut. Tutkiessa fysioterapeutti huomasi myös jäykkyyttä isovarpaan loitontajassa. Joku jänne tai hermo on ylikireä, jolloin myös se on osaltaan haittana.

Isovarvas on toisin sanoen hieman väärässä asennossa, jolloin kävely ei rullaa kantapäästä isovarpaan päähän asti. Mitä enemmän kävelen, sitä enemmän varpaan huono asento aiheuttaa kipua. Fysioterapeutti totesi, että virheasentoa tuskin saadaan enää oikaistua kokonaan, mutta paljon on kuulemma silti tehtävissä. 

Sovimme seuraavat askeleet (pun intended) varpaan kuntouttamiseen. Vierailen seuraavaksi jalkaterapeutin luona, jonka kanssa voisin keskustella jalkaani muotoillusta varvastuesta. Tämä oikaisisi isovarpaan asentoa hieman. Lisäksi aloitan isovarpaan lihasten aktivoinnin, sillä tällä hetkellä se ikäänkuin kulkee vapaamatkustajana muiden mukana.

Juoksu ja lenkkeily ylipäätään on tarkoitus rajoittaa toistaiseksi. Tavoitteena on saada varpaan kipu rauhoittumaan ja suoristusasiat käyntiin. Yläkropan treenaaminen on sallittua esimerkiksi salilla, ja vesijuoksu olisi kuulemma optimaalista harjoittelua. Nyt vielä pitäisi malttaa käydä työpaikan altaalla ja kuntosalilla. Ja tehdä päivittäiset varvasharjoitteet!

En malta odottaa, että jalka olisi joskus kivuton ja voisin jälleen kävellä pitkiä matkoja ilman kipuja!

Jos tiedät hyvän jalkaterapeutin uudeltamaalta, niin saa vinkata! 

/Me kaksi ja lapset