Syyslomareissun kohokohdat

Kaikista maalaamistani ennakkokauhukuvista huolimatta reissu lasten ja lasten mummon kanssa sujui odotettua paremmin. Kovaääninen äitini ymmärsi tarjota ajomatkalle myös hiljaisia hetkiä ja itse osasin purra kieltäni kovaääniset osuudet. Lapset olivat intoa ja iloa täynnä läpi reissun ja matkustivat kaikki välit yllättävän vähillä riidoilla.

Teimme matkasuunnitelmaamme pieniä muutoksia ja näimme lasten isomummoa, enoa ja serkkua jo maanantaina, ja tiistain olimme reissussa Leppävirralla Muumien jääluolassa. 

En ole nähnyt mummoani toviin ja varoittelin lapsia, että isomummo ei välttämättä enää muista heitä. Se, mihin en ollut varustautunut, oli se, että mummoni ei tunnistanut enää minua. Hän monta kertaa ihmetteli, kuka olen, ja toisteli, ettei tunnista minua ollenkaan. Yhteisten tuntien aikana juttelimme kyllä paljon, kävimme läpi ihmisiä, ketkä hän muistaa ja mahtaisiko muistoista löytyä sellaisia hetkiä, joissa minä saattaisin olla mukana. Sellaisia muistoja ei äkkiseltään kuitenkaan tuntunut löytyvän. 

Muistisairaus on todella salakavala. Ulkopuolisen silmin henkilö vaikuttaa olevan aivan kiinni ympäröivässä maailmassa, mutta kun juttukaverina on tuttu ihminen, eron aikaisempaan huomaa heti. Myönnän, että olin maanantai-iltana surullinen.

Tiistaina pyörähdimme Mikkelin lankakaupassa, sillä tarvitsin vielä yhtä pipoa varten langat. Sen jälkeen kummien joululahjapipot ovat valmiit. Lankakauppavisiitin jälkeen alkoi reissun kohokohta, eli matka Leppävirralle Muumien jääluolaan.

Jääluolassa oli kivasti nähtävää ja tehtävää. Isot lapset laskivat mäkeä renkailla ja matoilla ja pienin viihtyi eniten napakelkassa. Jääluolassa viihdyimme parisen tuntia lyhyen juomataon voimin. 

Jääluola oli jo nyt toki varsin kiva, mutta siinä olisi vielä isommallekin toiminnalle potentiaalia. Kunnon markkinointi toisi väkeä paremmin paikalle, jolloin lisätoimintoja voisi tuoda mukaan toimintaan. Järkevällä tilasuunnittelulla paikkaan olisi mahtunut pieni luistinrata, jonka kyljessä voisi olla kahvipiste. Kivat tuolit, taljat takamusten alle, muutama viltti ja tunnelmaa tuovat valot kutsuisivat istumaan pidemmäksikin toviksi. Lisäksi luolassa voisi olla pieni jäänveistospiste, jossa isot ja pienet veistelijät voisivat kokeilla jäänveistoa itsekin. Riittävästi vain turvalaseja ja helppokäyttöisiä jäänveistovälineitä, ja porukka veistelemään.

Aika toki kului hyvin myös ilman yllä mainittuja lisähuveja. Omat kuvaustaitoni eivät yltäneet taltioimaan upeita jäätöitä ja tunnelmaa, mutta räpsin kuvia silti silmät pyöreinä. Varsin vaikuttava paikka, ja kaikki olivat samaa mieltä: kannatti tulla!

Ainoa, mitä esikoinen harmitteli, oli se, että iskä ei ollut mukana, ja vannotti, että käydään jääluolassa joskus myös koko perheen voimin. 

Huomenna sitten taas arkeen kiinni. Pienin menee päiväkotiin ja keskimmäinen hyppää aamulla kyytiini viettämään päivän toimistolle. Isoin jäi mummolaan viettämään laatuaikaa.

Kiitos syysloma. Olit lyhyt, mutta kiva!

/Me kaksi ja lapset