Syyskranssi taidottomille

Olen pitänyt itseäni suht näppäränä askartelijana, mutta joka kerta kranssia väkertäessä tekeminen vetää nöyräksi. Miten, siis aidosti MITEN, voi kranssin teko olla niin vaikeaa?

Olen yrittänyt punoa kranssin sekä suoraan valmiiseen renkaaseen ns. pötkönä että laittaa pieniä nippuja erikseen kranssipohjaan. Silti joka ikinen kerta kranssi on epätasainen, muhkurainen ja pohjarenkulan lisäksi oksien siimeksestä paistaa myös kymmenet rautalanganpätkät. AARGH!!!

Minäpä en silti lannistu, sillä joka vuosi olen unohtanut aiemman vuoden kommellukset ja olen vakuuttunut osaamiseni tason olevan riittävä kranssihommiin. 

Viime vuosien raaka-aineiden ostamisen sijaan tänä vuonna kranssimateriaalit sain kerätä työkaverin puutarhasta. Olin nähnyt joskus jonkun tekemän kauniin syyskranssin kuivatuista saniaisista, ja kranssin teko kävisi kuulemma keneltä tahansa. Eli minulta myös! Mutta ei!

Pyörittelin, väkertelin ja hykertelin. Saniaiset murtuivat sormien alla, rautalangat pistelivät kämmeniä ja lehtiniput olivat eri paksuisia. Yhdistäessäni alun ja lopun toisiinsa, oli kranssi niin epäkesko kuin kranssi saattoi olla. Lisäilin oksia sinne tänne, mutta toinen reuna oli edelleen aivan liian muhkea. Lopulta päädyin leikkaamaan muhkeasta reunasta enimpiä oksia pois.

Trimmaus auttoi hieman epätasaisuuteen, mutta edelleen rautalangat ja pohjarengas vilkkuu alta. Tunnin väkertelyn ja sadattelun jälkeen totesin, ettei kranssi todennäköisesti tule siitä paremmaksi muodostumaan, joten laitoin renkaaseen ripustuslenkin ja nostin kranssin ulkoseinälle. Olkoon se siinä muistuttamassa, että kranssintekijää minusta ei tullut tänäkään vuonna.

/Me kaksi ja lapset