Liikkumisen vaikeus

Tiedättekö, kun nuorempana ei ymmärrä huolehtia jalkojen hyvinvoinnista? Käytetään korkeita korkoja ja liian kapeita kenkiä. Varpaat ahdetaan ja survotaan vaikka minkälaiseen kenkään ilman huolta huomisesta. 

Voi olla, että olen jalkaongelmani kanssa yksin, mutta nykyään vasen jalkani ei kestäisi oikein minkään mallista kenkää. Uskon vakaasti, että ainakin osasyynä tähän on nuorempana käytetyt korkeakorkoiset ja kapealestiset kengät. Äidinpuoleisessa suvussa on toki myös vaivasenluuta, joten se saattaa olla ainakin osaltaan jalkavaivan syy.

Keräsin kesällä rohkeutta käydä keskustelemassa jalkavaivastani työfysioterapeutin kanssa. Pääsin hänen vastaanotolleen asti, kunnes kävi ilmi, ettei fyssari ollutkaan tulossa varatulle vastaanotolle. Sen jälkeen en ole saanut varattua uutta aikaa. Oletan, että jos fysioterapeutti ei osaa auttaa, niin hän ohjaa jalkavaivaisen eteenpäin. 

"Isovarpaan kipeä tyvinivel", "kipeä isovarvas" ja "vaivasenluu+kipu" ovat olleet viimeisten kuukausien ajan varsin tutut hakusanat Googlaillessa. Hakutulokset tarjoavat jalkakivun vaihtoehdoiksi mm. vaivasenluuta, nivelrikkoa ja bursiittia (limapussin tulehdus). 

Googlaillessa olen löytänyt erilaisia jumppaohjeita jäykistyneeseen tyviniveleen, jonka tavoitteena on lisätä nivelen liikkuvuutta. Olen myös kokeillut erilaisia kenkiä. Kaapista löytyy rullaavapohjaisia kenkiä, pehmeäpohjaisia kenkiä, jäykkäpohjaisia kenkiä, yhdet väljät sandaalit ja kokeiluksi myös paljasjalkakengät. 

Kesän lopulla pahimpaan jalkasärkyyn kävin teettämässä Intersportissa omiin jalkoihin sopivat pohjalliset. Ne auttavat hieman, mutta eivät vie tyvinivelen särkyä kokonaan pois. 

Ja kun puhun tyvinivelen särystä, se todellakin on särkyä. On vaikea kuvailla särkyä kuvaavasti, mutta jäytävä hermosärky lienee lähimpänä. Tuntuu, kuin joku vuolisi tylsällä puukolla isovarpaan tyvessä olevaa luuta. 

Kaikista pahinta on se, kun tilanne vaatii kenkien pitämistä useamman tunnin ajan tai pidempää kävelyä. Hermosärky alkaa nopeasti, toisinaan jopa välittömästi, kun kengät laittaa jalkaan, ja enemmässä kulkemisessa hermosärky jatkuu vielä yölläkin. 

Olisi ihana pystyä lenkkeilemään, hölkkäämään tai ihan vain käymään pidemmillä metsäretkillä. Tai oikeastaan korjaan itseäni heti. Pystyn kyllä käveylenkkeilemään tai käymään pitkällä metsäretkellä, mutta maksan siitä jalkakivulla. Hölkkääminen on pois laskuista. Ärsyttävää. 

Nauramme usein töissä, että vaivahan voisi korjautua fyssarilla tai lääkärillä, kun vain menisin sinne. Ja niinhän se on. Nyt, kun jalkakipu vaivaa aina vain enemmän, olen päätynyt siihen tilanteeseen, etten enää pian uskalla mennä tutkituttamaan jalkaani. Pelkään, että kohta jumppailu ei enää auta, vaan vaaditaan leikkaushoitoa. Tai oikeasti pelkään sitä, että nyt vaihtoehtona olisi enää leikkaus. Tai kaikista pahinta, vaiva ei olisi korjattavissa! Aidosti tilanne tuskin on niin paha. Siksi pitäisi vain ottaa ja mennä kysymään apua.

Mutta miksi se on niin vaikeaa?

/Me kaksi ja lapset