Se, joka luki kesäisen juttuni sukupolvien sodasta, voi ehkä jo arvata, mitä on luvassa...
Koululaisilla on tuleva viikko syyslomaa, ja itse lomailen heidän ja pienimmän kanssaan alkuviikon. Loppuviikosta esikoinen jatkaa matkaa mummolaan, keskimmäinen on joko minun tai miehen mukana töissä ja kuopus on päiväkodissa. Jokainen kulkee siis hieman omia polkujaan loppuviikosta.
Vielä reilu viikko sitten en ollut keksinyt, mitä voisin puuhastella itsekseni lasten kanssa syyslomalla. Kovin pitkälle ei voi lähteä, sillä keskiviikkoiltana pitäisi viimeistään olla kotona. Sitten jostain ihmeestä Instagramini syötteeseen tuli mainos Leppävirran Muumiteemaisesta jääluolasta. Sisäänpääsy ei maksa maltaita ja voisimme samalla reissulla yhdistää vierailun mummoni ja veljeni luona.
Syyslomaviikon aikataulu alkoi rakentua kivasti. Maanantaiaamusta nokka kohti Leppävirtaa ja Muumiluolaa. Päivämenot siellä ja illaksi Mikkeliin hotelliin. Tiistaina päivä lasten isomummolassa ja iltavierailu lasten enon luona. Toinen yö hotellissa ja keskiviikkona aamupalan jälkeen kotiin.
Mutta sitten tulee se mutta. Erehdyin kertomaan suunnitelmistani äidilleni. Äiti oli vähintään yhtä innoissaan jääluolasta kuin minä ja erehdyin lausumaan kesältäkin tutut sanat: "haluisitko sinäkin tulla mukaan, jos varaankin hotellin sijaan meille pienen mökin?". Eih!! Äitini halusi ehdottomasti mukaan ja alkoi välittömästi tehdä omia suunnitelmiaan. Kadutti.
Illasta, kun olin katsomassa tarkemmin mökkimajoitusta, jonka olin aiemmin jo bongannut ja äidillenikin maininnut, alkaoikin se vaikuttaa matkattavilta kilometreiltään vaikealta. Päivälle kertyisi turhan paljon ajotunteja, joten jouduin toteamaan, että mökkimajoitus ei olekaan paras mahdollinen vaihtoehto. Hotellimajoitus yhdellä lisähuoneella kahdeksi yöksi puolestaan kustantaisi todella paljon enemmän.
Äitini onneksi ymmärsi heti, ettei ylimääräisiä ajotunteja saati euroja kannata laittaa vain siihen, että hän tulee mukaan. Samalla hän kuitenkin ehdottaa, että voisi tulla mukaan jääluolaan, mutta majoittuisi meidän hotelliöiden ajan veljelläni. Tämä kuulosti itsellekin jo hieman kivemmalta, sillä saisin illat ja aamut olla lasten kanssa rauhassa.
Ja juuri, kun kaikki oli mennyt jotakuinkin uomiinsa, oli veljeni saanut syysflunssan, eikä äitini ehkä pääsekään majoittumaan hänen luokseen. En saanut äitini äänensävystä ihan selvää, olisiko hän veljeni sairastumisesta huolimatta halunnut tulla mukaan, ja toivoi, että olisin ehdottanut hotellimajoitusta hänellekin, mutta tähän koukkuun en nyt ainakaan ensimmäisenä tarttunut. Ehkä siis loppujen lopuksi menemmekin lasten kanssa nelistään reissuun.
Älkääkä käsittäkö väärin, toinen käsi- ja silmäpari lasten kanssa on aina tervetullut lisä ja lapset matkustavat super mielellään mummon kanssa. Joskus tuo apu vain ottaa enemmän kuin antaa, niin henkisiä voimavaroja kuin myös rahallista panostusta. Tärkeintä toki olisi, että lapset saisivat viettää kiireetöntä aikaa mummon kanssa, vaikka se aiheuttaisikin minulle hieman epämukavuutta. Katsotaan siis nyt rauhassa, millä kokoonpanolla olemme huomenaamuna lähdössä reissuun.
/Me kaksi ja lapset
Kommentit
Lähetä kommentti