Yksityinen päiväkoti, toivottavasti tiemme eroavat pian

Taisinkin joskus jo kirjoitella meidän 2-vuotiaan yksityisen päiväkodin ja isompien lasten kunnallisen päiväkodin eroista. Haimme aikanaan kuopukselle päiväkotipaikkaa silloisen eskarilaisen esikoulun/tulevan koulun naapurista, jotta saisimme lapset suht vierekkäin kuljetuksia helpottaaksemme. Eskarin yhteydessä on päiväkoti, mutta se on aina niin täynnä, ettemme uskaltaneet laskea kyseisen päiväkodin mahdollisesti vapautuvien paikkojen varaan. Nyt, kun yksityisessä päiväkodissa on ehditty kerätä kokemusta noin vuoden ajalta, en voisi korostaa tarpeeksi sitä, miten valtava ikävä meillä on kunnalliseen päivähoitoon.

Olen tehnyt useita valituksia yksityisen päiväkodin henkilöstö-lapsisuhdeluvusta sekä päiväkodin johdolle että kaupungin varhaiskasvatusyksikköön. Kaupunki otti asian tutkintaan jo viime keväänä, kun räikeimpiä lapsi-aikuissuhdelukuepäkohtia oli, mutta sama polku näyttäisi jatkuvan edelleen.

Vien meidän lapsen päiväkotiin aina 15-30 minuuttia myöhempää, mitä sopimuksessa on sovittu. Taustasyynä on sekä oma laiskuus vetää aamut tiukalla aikataululla että päiväkodin vajaamiehitys aamuissa. Tänään olin poikkeuksellisen ajoissa ja vein lapsen noin 7.25 päiväkotiin, kun vastassa oli yksi aikuinen ja yhdeksän lasta (kymmenen, jos omani lasketaan mukaan). Tämä samainen aikuinen huolehti myös päiväkodin oman ryhmän ulko-oven avaamisesta, sillä turvallisuussyistä päiväkodin ovet ovat aina lukossa. Samalla, kun henkilö käy avaamassa oven, jää ryhmässä olevat lapset keskenään yhteisiin tiloihin pyörimään. Kysyin paikalla olevalta varhaiskasvattajalta, onko hän todellakin yksin paikalla, johon hän vastasi myöntävästi.

Isommissa vaipanvaihtotilanteissa haluan uskoa ja luottaa siihen, että talon toiselta puolelta on mahdollista saada hetkellistä apua, jotta kenenkään ei tarvitse olla pitkään kakat housuissa.

Tänään aamulla ryhmässä oli paljon harmistuneita pieniä, joten itku tarttui myös meidän naperoon. Jäin paikalle hetkeksi odottamaan seuraavaa kasvattajaa, sillä paikalla olevan varhaiskasvattajan syliin ei yksinkertaisesti mahtunut enempää itkeviä lapsia. Noin klo 7.40 ryhmässä piipahtaa toinen päiväkodista tuttu varhaiskasvattaja, mutta hän tiputtaa pöydälle avaimet ja jatkaa matkaansa jälleen toisaalle. Lopulta klo 7.45, juuri, kun olen lähdössä päiväkodista, palaa tämä toinen varhaiskasvattaja ryhmään.

Kirjoittaessani tätä vaikutan varmasti kamalalta vauhkoajalta, mutta en yhtään ihmettele, että syntyvyys laskee ja varhaiskasvatusalan vetovoima hiipuu entisestään. Kukaan vanhempi ei halua jättää lastaan ympäristöön, jossa lapsen turvallisuutta ei voida taata, eikä kukaan jaksa tehdä töitä ympäristössä, jossa työn vaatimukset ovat aivan kohtuuttomat. Lähetän kaiken lämmön ja rakkauden meidän päiväkodin varhaiskasvattajille. He tekevät olemassa olevilla resursseilla varmasti parhaansa.

Olemme tehneet päivähoitopaikan siirtohakemuksen viime marraskuussa, kun ensimmäiset viitteet päiväkodin surkeasta toiminnasta alkoi iskeytyä tajuntaamme. Sen jälkeen olemme olleet jonossa. Tänään laitoin viestiä varhaiskasvatuspaikkoja suunnittelevalle osastolle, että olemme valmiita kuskaamaan lasta lähes mihin tahansa toiseen päiväkotiin, kunhan päiväkoti on kaupunkiomisteinen. Katsotaan, milloin saamme siihen vastauksen. Päiväkotien valvonnasta vastaava kaupungin työntekijä sai myös tänään postia. Hän otti huolemme jälleen upeasti vastaan ja oli jo aloittanut tarkastusprosessin.

Mutta niinhän se on. Osakeyhtiöiden tulee osakeyhtiölain mukaan pyrkiä tekemään voittoa omistajilleen. Tästä syystä en enää ikinä tule valitsemaan hoivaa tarjoavaksi yhtiöksi osakeyhtiömuotoista yritystä.

/Me kaksi ja lapset