Siirry pääsisältöön

Videot

Aina vain lisää

Tiedättekö, mikä minusta joulussa on kaikista raskainta? Se, että mikään ei tunnu riittävän.  En tiedä, johtuuko tämä meidän kasvatustaidoista vai mahtaako lasten käytös olla vain tyypillistä lapsille, mutta vaikka tekisi mitä, niin se ei tunnu ikinä riittävän. Lahjoja ei ole ikinä tarpeeksi, ruoka ei ole koskaan suun mukaista ja joulukoristeita on aina liian vähän. Piparkakkutalot pitäisi tehdä, mutta toisaalta niitä ei sitten jaksettaisikaan koristella. Samalla hetkellä, kun talot ovat pystyssä, ne pitäisi saada myös syödä. Myönnän, että voimme tarjota lapsille kaiken tarvittavan ja usein vielä ylikin. Meidän perheen taloudellinen tilanne on vakaa, ja jouluun on mahdollista panostaa niin ajallisesti kuin rahallisesti. Emme kuitenkaan osta kaikkea, mitä lapset haluavat, vaikka toisinaan saatammekin ostaa jotain pientä kivaa kauppakäynnin yhteydessä. Silti en usko, että tuo pienten elokuvahetkien tarjoaminen tai normaali arkielämä olisi yksinään pääsyy sille, että tarjo...

Löysän vatsan arvoitus

Kuopus on harvinaisen herkkävatsainen. Oli tauti mikä tahansa, niin se oireilee aina vatsan kautta. Löysää kakkaa, limaista kakkaa, vetistä kakkaa, haisevaa kakkaa. 

Useimmiten vatsa oireilee eniten infektion kanssa samaan aikaan, mutta toisinaan myös ilman syytä. Viime toimintavuonna, kun taapero aloitti päiväkodissa, ehti lapsella vierailla monen monta ripulia ja kolme oksennustautia. Herkkävatsainen, ajattelin.

Meillä on säännöllisessä käytössä D-vitaviimin kanssa samaan tablettiin ympätty maitohappobakteeri. Ei mitään käsitystä, auttaako se oikeasti, mutta ainakin näin vanhemmille se tarjoaa lumelääkkeen veroisen avun. Isommat lapset syövät samoja tabletteja myös, ja ainakin heillä on vatsat paremmassa kunnossa. Epäilen, että heillä maitohappobakteerien sijaan ikä ja omat ajat päiväkodissa ovat kasvattaneet rautaisemmat vatsat.

Tänään, kun jälleen kerran päiväkodista soitettiin löysävatsaisesta 2-vuotiaasta, varasin ajan lääkärille. Ok, liikkeellä voi olla ripulia ja muita infektioita, joten todennäköisesti ainakin osa tämän kertaisista vatsaoireista menisi sen piikkiin. Silti jaksan ihmetellä, miksi meillä vierailee toistuvasti vatsaoireiset taudit.

Lääkäri kuunteli polveilevan juttuni ripulista märkiin pieruihin ilmekään värähtämättä. Hän kuunteli, kun pohdin suolistobakteerien määriä, allergiaepäilyjäni ja kaikkea siltä väliltä. Lääkäri palpoi vatsan huolellisesti ja totesi, että voisivatkohan oireet johtuakin ummetuksesta. Että mitä? Lapsi, jonka vatsa toimii vähintään kahdesti päivässä, ei minun ajatusteni mukaan voi olla ummella. Mutta niin se vain kai voi olla! Tai siis tottakai se voi olla, koska olen kuullut tästä ennenkin, mutta ajatuksena se kuulostaa aivan järjettömältä. Kuuleman mukaan monilla pienillä ummetus ei ole pelkästään kakan panttaamista ja kovien tuotosten ulospunnertamista. Joillain se voi oireilla myös juuri näin!

Lääkäri ei halunnut rajata mahdollista vatsapöpöä liukkaan vatsan syylliseksi, joten odottelemme hetken ja seuraamme vatsaoireilun tilannetta. Jos/kun tilanne rauhoittuu vatsan osalta, aloitamme taaperolla Pegorionin ummetuksen hoitoon. Samalla, kun olimme lääkärikeskuksella, otimme verikokeet laktoosi-intoleranssin ja keliakian poissulkemista varten.

Olipahan keikka, mutta tulipahan tutkittua! Todennäköisesti kohta koko perheellä on ripuli, ja kaikki mahdolliset tutkimukset olikin ihan turhia.


/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Suositut tekstit