Taapero aloitti maanantaina päiväkodin. Tuntuu oudolta ja tosi haikealta, että pieninkään ei ole enää kotona, vaan pyörii samassa arjen oravanpyörässä meidän muiden kanssa.
Meidän kaksi vanhempaa lasta on ollut aina kunnallisessa päivähoidossa, ja olemme olleet varhaiskasvatuksen tasoon tyytyväisiä. Vaihtuvuus varhaiskasvattajissa oli toki näissäkin ryhmissä ajoittain suurta, mutta muutoin arki rullasi päiväkodissa hyvin. Nyt kolmannen lapsen kohdalla haimme paikkaa suoraan yksityisestä päiväkodista, jotta saimme sekä eskarilaisen että päiväkotiin kulkevan mahdollisimman lähelle toisiaan.
Meidän kaupungissa varhaiskasvatuspaikat ovat niin kortilla, että saman perheen lapset saatetaan sijoittaa eri päiväkoteihin. Tästä syystä emme myöskään uskaltaneet luottaa siihen, että taapero saisi päiväkotipaikan eskarilaisen kanssa samasta päiväkodista. Onneksi nyt taaperon päiväkoti sijaitsee ihan eskarilaisen päiväkodin ja esikoisen koulun vieressä, joten aikaa ei tuhraannu turhaan liikkumiseen ja liikuttamiseen.
Päiväkodin aloitus meni, noh, menihän se.
Kahtena ensimmäisenä päivänä taapero oli harjoittelemassa päiväkodissa aamupalasta lounaan yli, ja kävin sen jälkeen hakemassa hänet päiväunille kotiin. Keskiviikosta perjantaihin taapero meni päiväkotiin aamupalaksi ja hän lähti kotiin vasta välipalan jälkeen. Noina päivinä pieni mies nukkui siis myös päiväunet oman ryhmänsä kanssa.
Aamut ovat olleet luonnollisestikin vaikeita. Kyyneliltä ei olla voitu välttyä, emmekä usko, että aamut ovat yhtään helpompia ensi viikollakaan. Taapero kuitenkin hoitajien kertoman mukaan on lopettanut itkun kohtalaisen nopeasti ja puuhastelee päivien aikana rohkeasti ryhmässä ja itsenäisesti.
Maanantaina ja tiistaina taapero purskahti lohduttomaan itkuun, kun hain hänet kotiin. Tunnemylläkkä oli varmasti suuri, kun koko päiväkoti ja vieraan hoidossa oleminen on hänelle ihan uutta. Samaisten aamujen viennit olivat olleet myös pelkkää suurta kyyneltä - niin viejältä kuin vietävältäkin. Loppuviikon aamut eivät helpottaneet, mutta noutohetkillä kukaan ei enää itkenyt. Keskiviikkona taapero tosin osoitti mieltään eikä suostunut haettaessa edes katsomaan päin - niin loukkaavaa hänestä oli ollut jättää hänet koko päiväksi hoitoon.
Päiväkotiruokailut ovat onneksi menneet hyvin ensimmäisen päivän lounasta lukuunottamatta. Olemme päivittäin saaneet kuulla, kuinka lapsi on syönyt useamman annoksen joka aterialla. Ravintohommista ei siis tarvitse ainakaan huolehtia. Päiväunetkin ovat maistuneet yhtä hyvin päiväkodissa kuin kotona. Taapero nukahtaa päikkäreille ilman itkua, nukkuu 1-2 tuntia ja herää iloisena uniltaan.
Taaperon päivät päiväkodissa ovat olleet hyvin sisältörikkaita. Päivään kuuluu leikkiä, laulua, retkiä lähimaastoon, askartelua, katuliiduilla piirtelyä ja paljon muuta. Hänellä on siellä hyvä olla, siitä olen ihan varma. Nyt enää odotetaan, milloin aamut alkavat sujua niin hyvin, että kenenkään ei tarvitse vilkuttaa toiselle kyynelsilmin.
/Me kaksi ja lapset
Kommentit
Lähetä kommentti