Päiväkoti kutsuu... syksyllä!


Juttelin taannoin tuttavaperheen äidin kanssa lasten päivähoitopaikoista. Meidän kunnassa, kuten niin monessa muussakin paikassa, päiväkotipaikat ovat kiven alla. Olen kuullut myös useita tapauksia, missä perheen lapset eivät ole mahtuneet samaan päiväkotiin, joten pieniä on pitänyt kuskata pitkin pitäjiä aamulla viedessä ja iltapäivällä hakiessa.


Meidän perheen päivähoitotarve muuttuu ensi syksynä, kun keskimmäinen lapsi aloittaa esikoulussa. Nykyinen päiväkoti ei järjestä esiopetusta, joten keskimmäinen joutuu syksyllä vaihtamaan uuteen paikkaan joka tapauksessa. Esiopetus tapahtuu kunnallisella puolella tulevan koulun yhteydessä (tai ainakin sinne olemme hakeneet esiopetuspaikkaa), mutta sanomattakin on selvää, ettei vauvalle todennäköisesti löydy siellä olevasta päiväkodista hoitopaikkaa - täyttä on. Ja vaikka löytyisikin, niin tästä tulisi päätös vasta kesän lopulla. Omaa stressitasoani ennakkoon tasatakseni aloin katsella eskarin lähellä olevia yksityisiä päiväkoteja ja niiden tarjontaa. Laitoin koulun vieressä sijaitsevaan päiväkotiin hakemuksen muutama viikko sitten, ja saimmekin sieltä yllättäen soiton eilen. Vauvalle löytyy syksyksi paikka sieltä!

Sovimme, että vauva aloittaa tutustumiskäynnit päiväkodissa jo elokuussa ja saamme käydä päiväkodissa hyvin vapaasti treenailemassa. Meidän isommista lapsista kumpikin on ollut aina julkisella puolella päivähoidossa, joten jännityksellä odotamme, miten julkisen ja yksityisen päivähoidon toimintatavat eroavat toisistaan, vai eroavatko ollenkaan.

Tuntuu, että päivähoitopaikan selviäminen näin varhaisessa vaiheessa on kuin lottovoitto, ja ikuisena pessimistinä tietenkin mietin, että vastapainoksi jotain kamalaa tulee tapahtumaan.

Päiväkotipaikan löytyminen konkretisoi myös sitä, kuinka oma töihin paluu on aina vain lähempänä, vain reilun kuukauden päässä. Mies odottaa omaa vanhempainvapaan alkua niin innoissaan, että oma surku vanhempainvapaan päättymisestä ei kirpaise toisen innokkaan vanhempainvapaavuorolaisen takia niin paljon. Haikeus tulee varmasti olemaan kuitenkin läsnä, kun ensimmäisenä työpäivänä vedän kotioven kiinni perässäni ja lähden töihin.

Haikeudesta ja pessimistipelosta huolimatta yritän nauttia päiväkotipaikan ratkeamisesta hyvillä mielin ainakin toistaiseksi 💛

/Me kaksi ja lapset 

Kommentit

  1. Mä jotenkin menetin uskoni yksityiseen hoitoon silloin kun työskentelin yksityisessä hoivakodissa vanhustyössä. Kaikesta säästettiin, siihen aikaan hoitajat teki hirveästi tukityötä, vietiin roskia ulos, keitettiin puuroa jne. Hoitajat pyöritti myös pyykkejä paljon. Yksikössä oli myös työpaikkakiusaamista jne. Olin työskennellyt myös kunnalla. Ero oli huomattava.

    Noh, omaa lastani en siis uskaltanut laittaa yksityiselle hoitoon. Toisaalta uskon, että varmasti on tosi hyviäkin yksityisiä päiväkoteja.

    Kotihoidon loppu on aina haikea paikka. Itse päädyin kertaalleen lykkäämään aloitusta, kun menin niin paniikkiin. En vain pystynyt vahvistamaan paikkaa vaan peruin sen ja olin vielä vuoden kotona, kunnes lapsi täytti 2,5 v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, apua, apua!!! Varmasti eroja on yhtä paljon, kuin mitä päiväkoteja/hoivapaikkoja, mutta kamalaa silti!!! 😳 pitääpä vielä tutkia, löytyykö tuosta vauvan päiväkodista asiakaskokemuksia jostain

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit