Muisto kahden vuoden takaa
Näin toissayönä unta, jossa kuopus peruutti pyörällä lampeen, enkä unessa löytänyt häntä pinnan alta. Herättyäni uni ei enää tullut silmään ja jäin valveille. Mörkö. Taannoin työkaverini kysyi, olenko raskaana, kun valittelin väsymystä ja jatkuvasti kolottavaa sokerihammasta. En ollut, enkä ole. Syksy se vain. Olisin halunnut sanoa hänelle, että aika lailla tasan kaksi vuotta sitten uin harvinaisen syvissä vesissä. Itkin, hoidin puolivuotista vauvaa, etsin tietoa kaikesta maan ja taivaan välillä ja hengittelin. Silti kaiken kamalankin jälkeen kaipaisin lisää lapsia. Ikuinen vauvakuume - sitä se taitaa olla. Haluaisinko siis lisää lapsia? Ehdottomasti! Haluaisinko niitä tähän parisuhteeseen? En. Enkä kyllä mihinkään muuhunkaan parisuhteeseen. Enkä missään nimessä haluaisi enää olla niin järkyttävän täynnä huolta, hätää ja surua, mitä olin kaksi vuotta sitten. Meidän lapsiluku on näin ollen täynnä. Olisin kaivannut kaksi vuotta sitten kannattelua ja hoivaa. Mies oli silloin t...
Mä jotenkin menetin uskoni yksityiseen hoitoon silloin kun työskentelin yksityisessä hoivakodissa vanhustyössä. Kaikesta säästettiin, siihen aikaan hoitajat teki hirveästi tukityötä, vietiin roskia ulos, keitettiin puuroa jne. Hoitajat pyöritti myös pyykkejä paljon. Yksikössä oli myös työpaikkakiusaamista jne. Olin työskennellyt myös kunnalla. Ero oli huomattava.
VastaaPoistaNoh, omaa lastani en siis uskaltanut laittaa yksityiselle hoitoon. Toisaalta uskon, että varmasti on tosi hyviäkin yksityisiä päiväkoteja.
Kotihoidon loppu on aina haikea paikka. Itse päädyin kertaalleen lykkäämään aloitusta, kun menin niin paniikkiin. En vain pystynyt vahvistamaan paikkaa vaan peruin sen ja olin vielä vuoden kotona, kunnes lapsi täytti 2,5 v.
Apua, apua, apua!!! Varmasti eroja on yhtä paljon, kuin mitä päiväkoteja/hoivapaikkoja, mutta kamalaa silti!!! 😳 pitääpä vielä tutkia, löytyykö tuosta vauvan päiväkodista asiakaskokemuksia jostain
Poista