Neuvolakuulumisia ja nenän nyrpistelyä

Viisikuukautinen vauva on oppinut nyrpistämään nenäänsä. Tapa on hauska, ja perheessä jokainen vuorotellen yrittää saada vauvan nuuhkuttamaan ilmaa nenä rutussa. 

Nyrpistelyn lisäksi kehitystä on ollut myös liikkumisessa. Vauva kasvaa hyvin omalla käyrällään, syö ahkerasti, nukkuu kohtuullisesti ja leikkii entistä aktiivisemmin omilla leluillaan. Vauvasta on tullut entistä äänekkäämpi osa perhettä. Hän kyllä kertoo, kun on jotain vailla, ja kiljuu niin ilosta kuin surustakin.

Isosisarukset ovat vauvasta parasta maailmassa. Heidän kanssaan on kiva hassutella, katsella kirjoja ja kiljua kilpaa. Vauva ei vielä vierasta ja olenkin yrittänyt muistella, milloin vierastus alkaa. 

Kirjoitin aiemmin, kuinka vauva haluaisi nousta selinmakuulta istuma-asentoon. Nyt kevyesti tuettu istuma-asento ei kuitenkaan enää tunnu riittävän, vaan pitäisi päästä vielä ylemmäs. Käsistä ylös vetämällä vauva yrittää väenvängällä nousta seisaalleen. Tämän päivän neuvolassa terveydenhoitajakin totesi, että pienellä taitaa olla kiire kävelemään, sillä hän varaa hienosti jalkojensa varaan. Vielä ei kuitenkaan seisottamista suositella, jotta mahdolliselta varvistamiselta tulevaisuudessa vältyttäisiin. 

Eteenpäin liikkuminen on vielä edessä, mutta navan ympäri pyöritään jo suhteellisen hyvin - erityisesti, jos lempilelua siirretään aina vähän sivummalle. 

Vauva on nyt 9,6 kiloinen ja noin 69 sentin mittainen. Pituus menee keskikäyrällä painon huidellessa aivan omilla mitta-asteikoillaan. Pituuden ja painon kehittyessä varsin mallikkaasti, jatkamme puolen vuoden ikään asti täysimetyksellä. Kun kuusi kuukautta tulee täyteen, aloittelemme kiinteiden tarjoamisen hyvillä mielin. 

On ollut ihanaa seurata tämänkin vauvan kasvua ja kehitystä. Tuntuu, että viikkoon tai kahteen ei tapahdu suuria kehitysaskelia, ja sitten yhtäkkiä vauva oppiikin lyhyen ajan sisällä monta uutta juttua. Mitähän kaikkea ehtii tapahtua ennen seuraavaa neuvolaa...

/Me kaksi ja lapset