Vesimelonin kokoinen pieni

Heräilin edellisenä yönä toistuvasti, kun illalla mieleen nousi ultraavan lääkärin pohdinnat istukassa näkyvistä laikuista. Olin onnellisesti unohtanut lääkärin pohdinnat eilen tyystin, kunnes jokin asia nosti asian taas mieleen.

Eilisessä kokoultrassa katsottiin vauvan koon lisäksi läpi tavanomaisesti istukka ja napavirtaukset. Lääkäri jäi ultraamaan istukkaa normaalia pidemmäksi aikaa ja lopulta kysyi, oliko istukasta mainittu aiemmilla kerroilla jotain. Ei oltu. Nyt istukassa näkyi minunkin silmään muutamia vaaleampia laikkuja, jotka voisivat olla istukkainfarkteja. Että mitähän helvettiä? Lääkäri ultrasi ja tutki niitä, ja totesi, että vaikka kyseessä olisikin infarkti, olivat alueet hyvin pieniä eivätkä haittaisi istukan toimintaa. Suuremmalla todennäköisyydellä hän piti laikkuja kuitenkin jonain vielä harmittomanpana. Illalla asiat saavat kuitenkin aina aivan uuden ulottuvuuden omassa mielessäni ja aloin googlata asiaa (älä ikinä tee näin). Tietoa oli saatavilla vähän, ja se tieto mitä oli luettavissa, ei ollut kovin mieltä ylentävää. 

Aprikoin, soittaisinko äitipolille ja kysyisin asiasta vielä uudelleen, tai että voisiko istukan kunnosta saada myös toisen mielipiteen. Haluaisin luottaa siihen, että kaikki on hyvin, kun lääkäri sanoo niin, mutta toisaalta meistä jokainen on erehtyväinen ja tekee arjessa inhimillisiä virheitä. Inhottavaa, kun pelko on taas niin käsinkosketeltavan läsnä.

Tänään huolista ja peloista huolimatta alkoi 39. raskausviikko. Vauva oli eilisen painoarvion mukaan noin 3,2 kiloinen ja kasvaa hyvin keskikäyrän tuntumassa. Pieni mies liikkuu onneksi aktiivisesti, joskin toisinaan hän pitänee pidempää lepohetkeä, jolloin ehdin taas huolestua.

Vauvan liikkeitä pitäisi tuntea näillä raskausviikoilla joka päivä, ja jos liikkeiden tuntemisen kanssa on haasteita, tulisi tehdä liikelaskentaa. Liikelaskennan tuloksesta riippuen liikkeitä voi jäädä joko seurailemaan rauhassa kotiin tai soittaa äitipolille jatko-ohjeita. Neuvolat ja synnytyssairaalat antavat oman alueensa ohjeet liikelaskentaan, joten jos niitä ei olla käyty odottajan kanssa läpi, kannattaa kysellä niiden perään.

Synnytyksen käynnistys, tai ainakin paikkojen valmistelu tulevaan synnytykseen, on ollut mielessä ja osittain myös käytössä. Jätin käsilypsyt tovi sitten tauolle perheessä jyllänneen taudin vuoksi, mutta nyt, kun perhe taitaa suurimmalti osin olla terve, aloitan taas rintojen stimuloinnin ja lypsämisen. Täytimme myös jumppapallon eilen, jonka avulla lantiota on helppo pyöritellä eri asentoihin. Jospa se auttaisi vauvaa kiinnittymään lähtökuoppiinsa. Vadelmanlehtitee pääsee myös jälleen osaksi arkea. Jospa nämä toimenpiteet auttaisivat vauvan ulos maailmaan mahdollisimman lempeästi.

Tänään ohjelmassa on stressaamisen lisäksi myös ulkoilua ja lepäilyä. Ehkäpä niillä toimilla päästäisiin taas hieman pelkovapaampaan odotusarkeen.

/Me kaksi ja lapset

Edit. Päädyin laittamaan viestiä Oma Polun kautta sairaalalle 🙈

Kommentit

  1. Hui, kylläpä alkaa olla nyt kaiken kaikkiaan jännää siellä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä synnytys ja kaikki tuntuu olevan yhtäkkiä ihan tässä käsillä, enkä ole yhtään henkisesti valmistautunut mihinkään 🙈 isommat lapset odottavat vauvaa onneksi tosi paljon, joten heidän mustasukkaisuutta ei tarvitse olla heti ensimmäisenä käsittelemässä (vaikka varmasti jossain vaiheessa tämäkin tulee olemaan agendalla).

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit