Siirry pääsisältöön

Videot

Löysän vatsan arvoitus

Kuopus on harvinaisen herkkävatsainen. Oli tauti mikä tahansa, niin se oireilee aina vatsan kautta. Löysää kakkaa, limaista kakkaa, vetistä kakkaa, haisevaa kakkaa.  Useimmiten vatsa oireilee eniten infektion kanssa samaan aikaan, mutta toisinaan myös ilman syytä. Viime toimintavuonna, kun taapero aloitti päiväkodissa, ehti lapsella vierailla monen monta ripulia ja kolme oksennustautia. Herkkävatsainen, ajattelin. Meillä on säännöllisessä käytössä D-vitaviimin kanssa samaan tablettiin ympätty maitohappobakteeri. Ei mitään käsitystä, auttaako se oikeasti, mutta ainakin näin vanhemmille se tarjoaa lumelääkkeen veroisen avun. Isommat lapset syövät samoja tabletteja myös, ja ainakin heillä on vatsat paremmassa kunnossa. Epäilen, että heillä maitohappobakteerien sijaan ikä ja omat ajat päiväkodissa ovat kasvattaneet rautaisemmat vatsat. Tänään, kun jälleen kerran päiväkodista soitettiin löysävatsaisesta 2-vuotiaasta, varasin ajan lääkärille. Ok, liikkeellä voi ol...

Sitruunapiirakka vailla vertaa, tai sitten ei

Key lime pie on yksi lempi herkuistani. En ole tehnyt limepiirasta ikinä itse, mutta syönyt kyllä sitä monen monta kertaa muiden valmistamana. Limepiiras on yhdistelmä kirpeyttä ja makeutta, joten sitä saattaa vähän vahingossakin syödä yhden viipaleen liikaa 🤭

Viime viikolla bongasin iltalehden sivuilta super helpoksi kehutun, pääsiäiseen sopivan sitruunapiirakan. Makuelämys on kirjoituksen mukaan lähellä key lime pie -piirasta, ja valmistuskin käy käden käänteessä. Tuumasta toimeen, aineet kauppakassiin ja piirakan leivontaan. 

Apureina toimi tälläkin kertaa perheessä hääräävät 4- ja 7-vuotiaat lapset. Ensimmäisen lapsen mielenkiinto leipomiseen loppui tosin ennen kuin se ehti alkaakaan, joten hänen työosuutensa jäi keksien murskaamiseen ja niiden koemaisteluun. Toinen apureista jaksoi olla mukana paistoon asti, vastaten pääasiassa listalta löytyvän muutaman aineen sekoituksesta. Pöyristyttävää kyllä, kumpikaan apuri ei halunnut enää mukaan vaatimattomaan koristeluhetkeen, joten päätin vain ripotella muutaman rikotun suklaamunan asettelemieni munien sekaan.

Nautimme kakkua välipalaksi. Kakku oli makeaa, makeaa ja vielä kerran makeaa. Onneksi otin omalle lautaselleni vain pienen viipaleen, sillä niin hyvinä pysyneet verensokeriarvot olisivat näyttäneet vielä kolmenkin päivän päästä hurjalta yhtään isomman palasen syötyäni. Piirakassa maistuu kivasti sitruuna, mutta silti se oli aivan liian makea. Olisiko piirakan koostumus kärsinyt, jos kondensoidun maidon määrää olisi pienentänyt? Tai miten muuten piirakasta olisi saanut vähemmän makean? 

Ja tiedättekö, nyt kun tässä kirjoitan tätä, tajusin, että piirakasta olisi saanut ehkä hieman vähemmän makean, jos piirakan reunoille olisi tehnyt sokeroimattomat pursotukset kermasta tai piirakan kanssa olisi tarjoiltu kermavaahtoa. No, oli miten oli, tulipa tätäkin kokeiltua. Ei ehkä jatkoon meidän perheessä, mutta ainakin piirakka oli helppo valmistaa!

/Me kaksi ja lapset 

Kommentit

Suositut tekstit