Tai kuten puhelimeni yritti korjata, mandoliinin kokoinen pieni. Toivottavasti vauvan koko kuitenkin vastaisi enemmän mangoldin pituutta kuin mandoliinin, jaiks!
Useimmat vauvat ovat raskausviikolla 36+0 hintsusti vajaa 3 kiloisia, ja näin näyttäisi myös meidän vauva olevan - ainakin, jos eilistä ultraa on uskominen.
Eilen kontrollikäynnillä näimme pienen pojan (ja hämmentävän monta kertaa hänen pelit ja vehkeensä) pyörimässä ja hyörimässä ultranäytöllä. Näillä viikoilla itse en osaa hahmottaa ultrassa näkyviä kohtia enää järkevästi ilman selostusta. Minusta oli jopa huvittavaa, kun lääkäri monta kertaa mainitsi ruudulle pelmahtaneet kivekset, sillä itse en olisi kuvasta ymmärtänyt, mitä missäkin hetkessä katsoimme.
Eilinen sairaalakäynti herätti huolen korkeista verenpaineista. Valehtelematta ikinä verenpaineistani ei olla mainittu muuta kuin, että erinomaiselta näyttää. En ollut osannut edes ajatella, että niistä voisi tulla joskus sanomista. Kotimittauksissa paineet ovat olleet hieman paremmat kuin sairaalassa, joskin edelleen ne ovat ainakin toisen arvon kohdalla yli viiterajojen. Voi tosin olla, että jännitän tätä nyt niin paljon, että myös kotimittausten tulokset näyttävät todellisuutta korkeampia arvoja. Verensokerit ovat sentään kunnossa!
Saan pitää tänään meidän keskimmäisen lapsen kanssa tyttöjen päivää. Ohjelmassa ei ole mitään erityistä, joskin tuleva isosisko pyysi käyntiä ainakin lähipuistossa. Oma arki helpottuu lasten vientien ja hakemisten osalta kohta vielä rutkasti, kun mies jää pidemmille lomille. Hänellä on monta viikkoa pitämättömiä lomia ja tulevat isyyslomaviikot, joten hän voi olla kotona elokuun alkuun asti. Tämä on aivan luksusta, sillä esikoisen kohdalla mies oli häthätää 1,5 viikkoa lomilla vauvan synnyttyä. Toisen lapsen kohdalla hän sentään piti kolme viikkoa vapaata.
Pesänrakennusta ja pelkoja
Pesänrakennusvietti ei ole vieläkään päässyt valloilleen. Tilasimme Hulluilta päiviltä vauvalle yhdistelmävaunut ja samalla laitoimme tilaukseen turvakaukalon ja telakan, leikkimaton ja trikooliinan. Silti tuntuu oudolta tilailla mitään isoa kotiin. Ihan kuin meidän osoite olisi niille aivan väärä paikka. Isoista hankinnoista uupuu enää pinnasänky. Sen käymme ostamassa sitten, kun mies jää lomille, jotta pääsemme katsomaan valikoimaa rauhassa ilman isompia lapsia.
Yritän ylläpitää yleisesti hyvää, odottavaa ja iloista tunnelmaa vauvan odotuksen suhteen, mutta on todella vaikea päästää peloista irti. Takaraivossa kalvaa jatkuvasti pelko menetyksestä tai siitä, että joko vauvalle tai minulle käy jotain synnytyksessä. Rajaan lukemani asiat todella tiukasti iloisiin ja positiivisiin uutisiin, mutta aina toisinaan puhelimen näytölle tulee otsikko kuolleesta vauvasta tai lapsesta, myöhäisestä keskenmenosta tai kohtukuolemasta. Myös lukemassani kirjassa oli kuvaus kuolleen lapsen syntymästä - täysin varoituksetta. Erityisesti niinä hetkinä alan kytätä vauvan liikkeitä. Yritän ajatella, että olen jaksanut 36 viikkoa elää jatkuvassa pelossa, joten neljä viikkoa menee vaikka päällä seisten. Eikö?
/Me kaksi ja lapset
Kommentit
Lähetä kommentti