Käynnistysjonossa edelleen

Enpä olisi uskonut, miten pitkiltä päivät tuntuvat, kun kutsua käynnistykseen odottelee. Kutsu kun voi periaatteessa tulla milloin tahansa aamukahdeksan ja iltakuuden välillä. 

Pidimme miehen, lasten ja passissa olevan mummon kanssa eilen ennakkovapun brunssin merkeissä ja tänään poikkesimme kuluttamaan aikaa Tikkurilan vappumarkkinoille. Vappupallotkin ehdittiin ostaa jo hyvissä ajoin, jotta lapset eivät vahingossakaan jää ilman vappupalloja.

Eilen illalla ja yöllä toivoin synnytyksen käynnistyvän itsekseen. Kevyen napakoita supistuksia tuli sarjoina, mutta heti, kun ehdin innostua, supistukset hiipuivat. Jumppapallo on ollut tukevasti pyrstön alla, mutta sekään ei ole edistänyt synnytyksen alkua. Vadelmanlehtiteetä juon edelleen pari kuppia päivässä ja rinnat ovat kohta mustelmilla päivittäisistä lypsyhetkistä 😅

Sain neulottua vauvalle ikuisuusprojektina pitämäni shortsihaalarinkin valmiiksi synnytystä odotellessani. Ajatuksena olisi pitää shortsihaalaria pitkähihaisen bodyn ja sukkahousujen kanssa. Ehdin myös lukea Lucinda Rileyn kirjoittaman kirjasarjan seitsemästä siskosta loppuun, vaikka jossain vaiheessa epäröin, mahdanko ehtiä saamaan lukuhaasteen maaliin ennen vauvan syntymää. Hyvin ehdin, näköjään 😄

Nyt päivät kuluvat pitkälti ruoanlaiton, syömisen ja torkkumisen ympärillä. Vaikka jutuistani saattaa saada eri käsityksen, on pakko tähdentää, ettei tämä odottelu minua periaatteessa haittaa. Jännitän ainoastaan sitä, että käynnistyskutsu tulee iltaa vasten, jolloin synnytys käynnistetään juuri, kun olo on muutenkin väsynyt. Mutta eipä sillä, tärkeintä on saada vauva turvallisesti syliin. Onneksi ei mene enää kauaa 💕

/Me kaksi ja lapset