Ainakin lääkehoitoisia radi-raskauksia seurataan tiheämmin kolmannessa raskauskolmanneksessa. Silloin varmistetaan, että pieni ei ala sokeriheittelyiden johdosta kasvaa eksponentiaalisesti viimeisten kohtuviikkojen aikana. Vaikka raskausajan diabetes on tympeää, ylimääräiset ultrat voivat toimia joillekin hyvänä lohdukkeena.
Meillä tulee huomenna 32 viikkoa täyteen ja useimmiten juuri silloin tehdään ensimmäinen kontrolliultra, jotta nähdään vauvan ”alkuarvo”. Tästä eteenpäin vauva kerryttää painoa paljon, joten on tärkeää seurata, ettei vauvan painon nousu lähde liian suureen nousukiitoon. Nyt jos koskaan olisi tärkeä pitää huolta omista ruokailuista ja verensokereista. Mutta arvatkaa vaan. Olen elänyt tätä radi-ruokavaliota raskausviikolta 13 asti, eli kohta 20 viikkoa, ja nyt alkaa tulla oma mitta täyteen. Kanamunaa, kanaa, rahkaa ja tonnikalaa… Iltaisin, kun olo on jo täysi, pitäisi silti saada ahdettua vatsaan vielä jotain tukevaa ja proteiinipitoista. Toki tärkeintä on vauvan vointi, joten jos tilanne vaatii, niin ruokavalio koostuu pitkälti noista edellä mainituista herkuista. Onneksi kaupasta löytyy lauantaiherkuiksi myös proteiinivanukkaita ja -mousseja. Ne on aika lähelle totuutta, auttavat pahimpaan makean himoon eivätkä ainakaan toistaiseksi ole heiluttaneet verensokereita.
Onneksi ultrasta löytyi hyvin viikkoja vastaava pikkuinen. Toistaiseksi sokeriheilahteluni ei ole vaikuttanut vauvan kokoon epäedullisesti. Näimme pienen pojan super söpöt varpaat ja varsin hyvän otoksen myös hänen kasvojen sivuprofiilista. Olo oli häkellyttävän onnellinen, kun sai katsoa pientä näytöltä. Siellä hän on, silitysetäisyyden päässä.
Kohtuni on ollut jokaisessa raskaudessa todella supistusherkkä, mutta tässä raskaudessa supistuksia tulee aikaisempiinkin raskauksiin verrattuna paljon. Illalla muutaman tunnin aikana saattaa supistella kivuttomasti kymmenisen kertaa ja siihen päälle vielä päivän ja yön aikaiset supistukset. Lääkäri tunnusteli kohdunsuun tilanteen ennen ultrausta vain varmistaakseen, että paikat ovat edelleen napakasti kiinni. Jotain lääkäri mainitsi sormesta ja jostain muustakin, mutta sanoi, että kohdunsuu on kuitenkin vielä kiinni eivätkä supistukset ole aiheuttaneet kohdunsuulle mitään poikkeamaa. Kehtasin kysyä myös lupaa uimiseen, sillä tässä raskaudessa en ole uskaltanut plussan jälkeen pulahtaa altaaseen. Uimista saa ja kannattaa kuulemma harrastaa, joten seuraavana ohjelmattomana vapaapäivänä taidan käpytellä oman kaupungin uimahalliin.
Tästä sairaalakäynnistä jäi huomattavan paljon parempi olo. Tuntui, että tulin huolineni ja kysymyksineni kuulluksi. Jälleen kerran todistettiin se, kuinka suuri merkitys kuuntelulla ja ihmisen kohtaamisella voi ollakaan.
/Me kaksi ja lapset
Kommentit
Lähetä kommentti