Sammaloitumista ja museovierailu

Alan pikkuhiljaa sammaloitua ja jumentua kotiin. Tämä aika keväästä on itselle se vaikein, kun ulkona ei voi tehdä oikeasti mitään. Joka paikka on jäässä ja/tai märkä. Leikkupuistoissa on pääkallomaiset oltavat, ja keinujen ja liukumäkien aluset lainehtivat sulamisvettä. Ulkoa tullessa aikaa menee vähintään yhtä paljon vaatteiden järkevään asetteluun kuin mitä itse ulkoilussa menee. Suoraan sanottuna inhoan alkukevättä.

Raskaus toki tekee keväästä varmasti vielä pidemmän, joskin vointini puolesta olen kyennyt hyvin ulkoiluun. Supistuksia tulee edelleen paljon, mutta se on kuulunut asiaan jo aiemmissa raskauksissa. Olin tällä viikolla pari puolikasta työpäivää sairaslomalla selkäkivun tai vastaavan takia. Säikähdin yhtäkkistä koko oikean jalan kattavaa polttavaa särkyä ja epäilin hysteerikkona heti veritulppaa. Lääkäri totesi vaivan olevan kuitenkin selästä johtuvaa, joten tein parina päivänä lyhyemmän työpäivän sairasloman turvin. Kevyt kävely, kyljellään makoilu ja venyttely ovat vieneet pahimman vihlonnan pois, joten ensi viikko mennään töissä vielä suunnitelmien mukaisesti. Sen jälkeen alkaa äitiysloma!!!!!

Mutta palataan takaisin siihen sammaloitumiseen. Mitä enemmän olen paikoillani, sitä enemmän alan väsyä. Tänään päätin ottaa itseäni niskasta ja tehdä perheelle tukevan aamupalan, jossa extraherkkuna oli mustikkapannukakkuja vaahterasiirapilla. Sen jälkeen käänsimme auton nokan kohti Helsinkiä ja Tekniikan museota.

Olimme ajallisesti turhan ajoissa paikalla, joten ehdimme miehen kanssa esitellä lapsille vanhankaupunginkosken koskialuetta tarkemmin. Kävimme ihmettelemässä vanhaa voimalaitosta ja koskea muhkeine vesimassoineen. Näky on erityisen vaikuttava hieman myöhemmin keväällä, kun Vantaanjoen tulviva vesi tekee upeat putoukset patoalueelle. Kannattaa käydä kurkkaamassa!

Olimme museossa ensimmäisten joukossa. Yleensä olemme super varovaisia kaikissa museoissa siinä, mihin lapset saavat koskea, mutta tällä kertaa osallistuimme aktiivisesti lasten kanssa erilaisiin toiminnallisiin osuuksiin. Huolehdimme maanisesti toki käsien desinfinoinnista ja pesusta, mutta yritimme myös nauttia käsin tehtävistä puuhista.

Tekniikan museo on ollut jo pitkään to do -listallani. Museokorttilaiset pääsevät vierailulle maksutta, kouluikäiset ja muut alennusryhmät maksavat 6 euroa ja aikuiset 12 euroa. Alle 7-vuotiaat kulkevat museossa maksutta. 

Museovieraita heti aulassa on tervehtimässä veikeä robotti, joka jututtaa vieraita ja ehdottaa ottamaan myös yhteiskuvan. Lapsista tämä oli hauska ja se toisaalta asetti myös meidät aikuisvieraat sopivan kepeään tunnelmaan. 

Museossa oli askartelupiste, jossa teimme toisen lapsemme kanssa hänelle pahvisen tikkujäätelön. Lajittelimme koneella roskia, tutkimme, kuinka ratakset toimivat ja miten palloa pystyy liikuttamaan palloradalla. Pääsimme kulkemaan yli 100-vuotiaalla hissillä, näimme, kuinka hissikone toimii ja tutkimme pleksien läpi, miltä risteilyaluksen hytissä näyttää. 

Tehtävää ja nähtävää oli paljon ja olisimme voineet kuluttaa siellä vähintään yhden tunnin lisää. Harmillisesti esikoisen harrastus asetti meidän aamupäivälle hieman aikataulupainetta, jolloin kotiin lähtö tuli harmillisen aikaisin. Noh, osaammepa mennä museoon uudelleen!

Ajattelin hankkia kesää vasten itselleni museokortin. Meidän perhe kiertää museoita jonkin verran, ja vaikka iso osa niistä tuntuu olevan enemmän miehen ja esikoisen mieleen, osallistumme kierroksille usein toisen lapsemme kanssa. Meidät tosin löytää useimmiten kierroksen puolivälin jälkeen joko museokaupasta tai -kahvilasta 🤭 ehkä äitiyslomalla kiertelen vauvan kanssa enemmän sellaisia museoita, jotka huutelevat minun nimeäni.

/Me kaksi ja lapset