Hunajamelonin kokoinen pieni

35. raskausviikko käynnistyi än, yy, tee NYT! Vauva on noin 45 senttiä pitkä ja painaa keskimäärin 2,5 kiloa. Vatsa alkaa olla ensimmäistä kertaa ikinä navan ympäriltä täynnä hennon hopeisia raskausarpia. Linea negra näkyy edelleen hyvin hailakkana, joten noinkohan tuo enää tuosta tummenee.

Tänään vietän viimeistä vapaapäivää ennen äitiysloman alkua. Sen jälkeen näkyvissä ei olekaan muuta kuin vapaata! Ensi viikolle varattu jalkojen hemmotteluhoito kipristelee jo nyt iloisesti varpaita, ja muutenkin muutamat pienet sovitut jutut täyttävät arkea varmasti aika kivasti vauvan tuloon asti. 

Koululainen halusi jatkaa äitiyslomani alun jälkeenkin vielä koulun iltapäiväkerhossa, joten hän on pidemmät pätkät pois arkipäivisin (pl. muutama viikko ennen laskettua - silloin hän joutuu lampsimaan suoraan koulusta kotiin). Huhtikuun alussa toinen lapsemme vähentää päiväkotitunteja reilusti ennen kuin lopettaa päiväkodin hetkellisesti kokonaan. Päiväkotikarkulaisen arkipäiviin pitänee kehitellä kivaa ulkoilua ja muuta puuhaa silloin, kun varhaiskasvatuksen anti on tauolla. Ajatuksissa on ainakin muutama museovierailu ja kirjastoreissu lähibussilla. Me voimme hyvin myös karata yöksi tai kahdeksi mummolaan, kun mies huolehtii koululaisen koulubussille ja iltapäiväkerhosta kotiin.

Tämän päivän vapaan kunniaksi poikkesin lyhyelle päiväretkelle Porvooseen. Ajatuksena oli käydä ostamassa karkkia töihin vietäväksi, syödä lounasta ja nauttia Vanhan kaupungin kaduista. Karkit kävin nappaamassa keskustan Brunbergin myymälästä, jotta ne eivät vahingossakaan unohtuisi. Sain myymälästä maksutta joulusesongin suklaasuukkopaketin, sillä niissä päiväys oli tänään. Työkavereille ostin kääreihin pakattuja toffeita ja tryffeleitä. 

Lounaalla kävin Gabriel 1763:ssa. En varsinaisesti ole pitsan suurin ystävä, mutta olen kuullut paikan pitsoista valtavasti hyvää palautetta, joten päätin rohkeasti tilata nyhtökanalla ja marinoidulla punasipulilla höystetyn pitsan. Pitsan pohja oli pettymys, mutta punasipuli oli herkullista täytteenä. Paikka oli tunnelmaltaan mukavan kepeä ja selvästi monen muunkin suosiossa, sillä isompia seurueita oli paikalla parikin kappaletta kanssani samaan aikaan.

Nappasin pikaiset päiväkahvit Tee- ja kahvihuone Helmissä. Tai varsinaisesti päiväkahveiksi niitä ei kai voi kutsua, kun kävelin Gabrielista suoraan kakulle ja teelle. Valitsin lautaselleni vegaanisen marjatorttupalasen ja kuppiini maustamattoman vihreän teen. Olin tietoisesti jättänyt osan lounaspitsasta syömättä, jotta jaksoin syödä myös kakusta osan. Verensokereita arpoessa on lähes välttämätöntä jättää aina osa lautasella olevasta herkusta syömättä. Kamalaa haaskausta, mutta onneksi suurimman osan syömättä jääneistä herkuista saa pyydettyä mukaan myöhempää syöntiä varten.

Koska aurinkoa riitti vielä teehetkenkin jälkeen, kävelin vanhan kaupungin katuja ristiin rastiin, kunnes liitoskivut ilmoittivat itsestään. Se oli hyvä merkki pompata autoon ja kurvata takaisin kotiin jatkamaan lepäilyä.

Aurinkoista tiistaita kaikille!

/Me kaksi ja lapset