Siirry pääsisältöön

Videot

Mitähän tämä nyt on?

Elän hämmentävää aikaa. Olen tottunut siihen, että kuukautiskiertoni on lähes päiväntarkka. Käytännössä kierto kestää muutamaa poikkeusta lukuunottamatta 26 päivää, joskus hyvin harvoin 27 päivää. Nyt elellään kiertopäivää 30, eikä vuotoa näy eikä kuulu. Raskaana en ole, joten jokin muu viivästyttää kierron alkua. En myöskään edelleenkään ole saanut aikaiseksi käydä gynekologilla, joten hormonaalinen ehkäisy ei ole syyllinen tähän. Töissä on toki kiirettä, ja vuodenvaihde herättää kaikenlaisia tunteita aina pienestä stressistä työn imuun. En silti koe olevani erityisen stressaantunut, vaikka työt pyörivätkin mielessä normaalia enemmän. Kotielämä on tasaista, eikä siinä ole tällä hetkellä mitään, mikä voisi aiheuttaa kuukautisten myöhästymisen. Ruokavalioni on juuri niin hyvä/huono kuin ennenkin. Nyt lähinnä ihmettelen, milloin tässä pitäisi olla yhteydessä esimerkiksi lääkäriin. Voisi kuvitella, että vuoto tulee, kun on tullakseen, mutta onhan tämä tilanne hieman hämmentävä...

Ensimmäisen äitiyslomaviikon kuulumisia

Ei uskoisi, että ensimmäinen äitiyslomaviikko olisi päättynyt kahden ja puolen tunnin päiväuniin. Viikkoon on mahtunut sairastelua, lukemattomia yöheräilyjä, askartelua, neulomista, kaupoilla pyörimistä ja lukemista. Voin sanoa olevani poikki. 

Maanantaista en muista enää yhtään mitään. Sinä iltana esikoiselle kuitenkin nousi yllättäen kuume, joten tiistain ja keskiviikon pidin molemmat isommat lapset kotosalla hoidosta ja koulusta. Päivät menivät mukavasti lasten puuhastelua seuratessa ja ruokaa laittaessa. Aloitimme palmusunnuntain virpomisreissun valmistelun askartelemalla silkkikukkia. Tiistaina olin myös virtaa täynnä, joten poikkeuksellisesti tein viiden kilometrin kävelylenkin miehen tullessa kotiin. Tästä lenkistä maksoin sitten tiistain ja keskiviikon välisenä yönä mojovilla liitoskivuilla 🤭 iltapalaksi paistoin amerikkalaisia pannukakkuja 🫣

Torstaina, kun koti oli tyhjä, nökötin sisällä ja hauduttelin porsaan kasslerista nyhtöpossua. Jos olisin ollut fiksu, olisin tehnyt nyhtöpossua silloin, kun lapset olivat kotona seurana. Silloin ei muutenkaan ollut tarvetta kulkea minnekään, joten uunin vahtiminen olisi tullut kotipäivänä kuin itsestään. Noh, tyhmästä päästä ja niin edelleen. 

Tänään ajattelin ryhdistäytyä ja poiketa Jumbossa lounaalla ja ostoksilla. Ennen kuin ehdin edes kauppakeskuksen parkkipaikalle, huomasin kaikkien voimien olevan aivan lopussa. Keräsin autossa voimia hetken ja lähdin tallustelemaan Jumbon yllättävän ruuhkaisia käytäviä pitkin. Poikkesin jopa Hullareilla vain todetakseni, etten jaksa keskittyä laatikoiden ja korien penkomiseen. 

Lounastauon pidin Picnicissä. Varsinaisesti yksikään ruokapaikka ei houkutellut, joten istahdin lopulta sinne, mikä oli lähimpänä. Uuniperuna avokadolla ja kanalla oli tämän päivän valinta. Peruna, patonki ja kastike best - annoksen muilla osilla ei ole minulle mitään väliä 😂 jälkiruoka jäi tällä kertaa nappaamatta, joskin myönnän vilkuilleeni muutamaan kertaan Arnoldsin herkkulisia donitseja ohikävellessäni.

Ostosreissun saalis oli hyvin, hyvin niukka. Ainoa, mitä sain yliviivattua ostoslistalta oli lapsen kaverisynttäreille ostettava lahja. Epäilen, että tämäkin olisi jäänyt ostamatta, ellei synttärit olisi huomenna 🙈

Lopulta, kun kotiuduin kauppareissultani, olin aivan poikki. Lähes kirjaimellisesti kaaduin sänkyyn ja nukuin onnellisesti 2,5 tunnin päiväunet vain heräämisen jälkeen todetakseni, että loppuperhe saapuisi pian kotiin seuraksi. Tällä hetkellä omaa olotilaani seuraten voinen todeta, että päiväunet eivät taineet syödä tulevista yöunista minuuttiakaan. 

Viikonloppu menee lapsen harrastuksen, toisen lapsen kaverisynttärien, virpomisoksien koristelun ja virpomisen merkeissä. Onneksi maanantaina on taas vapaata. Äitiysloma, aloit juuri sopivaan aikaan!

/Me kaksi ja lapset

Jälkikirjoitus. Nukahdin perjantaina vasta yhden jälkeen, joten saattoi olla, että pitkähköt päiväunet vaikuttivat kuitenkin yöuniin 🙈

Kommentit

  1. Uskomatonta kuinka tässä vaiheessa tarvii maksaa niin kovaa hintaa vähänkin aktiivisemmista päivistä. Tuntuu, että energiat ei palaa sitten millään! Mulla toki joku pieni pöpö päällä mikä rankasee mutta ei iske kunnolla päälle eikä silti voi poiskaan lähteä. Huoh! Mä oon nyt myös viettämässä ekaa kotipäivää. 😍 t. esikoista odottava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pöpö menee piakkoin ohi! Se on muuten täysin totta, että se, mikä ennen ei ollut minkäänlainen suoritus, tuntuu nyt maratonin veroisesti tapahtumalta 😄 ihanaa ekaa kotipäivää!!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit