Vihdoinkin ulos!

Tänään se tapahtui - astuimme ulos omaehtoisesta matokaranteenista ihmisten ilmoille. Kotona ja autossa kerrattiin käsien pesun tärkeyttä, jotta päiväreissun tuliaisina emme tuo uusia tauteja kotiin ja taas toisaalta, jotta mekään emme jaa matohärdelliä muille.

Päivän ohjelmassa oli pitsat Helsingissä ja kauppakeskus Ainoan pienoisrautatienäyttely (se on myös aikuiselle mielenkiintoinen, joten näyttelylle lämmin suositus!).

Olen noin vuoden ajan odottanut sopivaa hetkeä Forzan valloittamiseen. Ravintola oli mukavan väljä lounasaikaan, joten ei tarvinnut huolehtia pöytäpaikkojen riittävyydestä. Näin tautikammoisena haluan myös nostaa erityisenä kiitoksena erillisen käsienpesupisteen wc-tilojen ulkopuolella! Kädet oli helppo pestä sekä ennen että jälkeen ruokailun. Lisäpisteenä vielä käsisaippua, jonka tuoksu oli taivaallinen!

Lounasaikaan tarjolla on vain listan pyöreitä pitsoja. Lapset söivät puoliksi margherita-pizzan lisäkinkulla, mies nappasi mausteista makkaraa sisältävän pitsan ja minä söin pitsan, jossa oli oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Pitsa, etenkin pitsan muhkeat reunat, olivat super herkullisia! Olisin voinut tilata pitsan ilman täytteitä, sillä mielestäni pitsassa parasta on pitsapohja (etenkin, jos se on sitkoista ja mehevää!).

Harmiksi lounasaikana jälkkärilista oli suppea, todellisuudessa vain jäätelöä. Olisin halunnut maistaa kuuluisia maritozzoja, joita olen ihastellut viimeisen vuoden heidän sosiaalisessa mediassaan. Jäätelö ei kuitenkaan ollut millään tavoin lopulta pettymys, sillä en ole vuosiin syönyt yhtä kermaista ja suklaista jäätelöä. Tarkoituksenani ei ollut syödä jäätelöannosta loppuun, mutta jäätelö oli niiiiin hyvää, että olisi ollut rikos jättää sellainen herkku osittain syömättä.

Vatsat täysinä ajelimme kauppakeskus Ainoaan Espooseen. Bongasin jostain mainoksen maksuttomasta pienoisrautatienäyttelystä aiemmin tällä viikolla. Meidän esikoinen rakastaa junia, joten lapsia ei juurikaan tarvinnut houkutella näyttelyyn. Esikoinen kiersi näyttelyn kahdesti miehen kanssa, kun me kävimme toisen lapsen kanssa kurkkaamassa alennusmyyntien rippeitä. 

Pienoisrautateillä kulki kaikenlaisia junia nopeista pikajunista hitaisiin tavarajuniin. Taustavuoristossa meni hiihtohissejä ja erityisesti turkulaisille tuttu funikulaari. Siinä missä isompi lapsi jaksoi ihmetellä eri junia, oli tuleva keskimmäisemme paljon kiinnostuneempi ratojen rekvisiitoista. Hän bongasi pelloilta lehmiä, kanoja ja kukkoja. Taisipa hän ensimmäisenä seurueestamme mainita myös pienoismielenosoituksen, jossa haluttiin osoittaa tukea Ukrainalle.

Useamman kotipäivän jälkeen olin reilun tunnin kauppakeskuspyörimisen jälkeen väsynyt ja janoinen. Oli ihana käydä kodin ulkopuolella, mutta huomaan väsyväni kaikesta uudesta aivan eri tavalla kuin ennen. Ehkä loppuviikko menee taas mukavammin kotona.

/Me kaksi ja lapset