Kihomatoja ja pyykkäystä

Noroviruksen jälkeen heti seuraavana tautipelkolistallani on suolistomadot. Juuri sopivasti hiihtoloman kunniaksi perheeseemme on kotiutunut monen monta uutta kaveria, joita myös kihomadoiksi kutsutaan. Yöööööööh!

Koko kauhutarina alkoi takamuksen kutinalla, jonka lapsi mainitsee. Kutina selvästi haittaa lasta, joten iltasella kurkkaamme miehen kanssa taskulampulla sinne, minne aurinko ei paista. Mikäpä muukaan siellä meille iloisesti vilkutteli kuin kihomatoparvi. Kylmät väreet kiersivät pitkin kehoa. Tämän jälkeen alkoi raivoisa googlailu lääkityksestä ja siivouksesta. 

Puolen tunnin paniikinomaisen googlailun jälkeen katsomme miehen kanssa kauhistuneena toisiamme. Hiihtoloma mennee pyykätessä ja pintoja pyyhkiessä. Teemme asiat varmasti miljoona kertaa vaikeammin kuin normaalit, rationaaliset perheet, mutta ylireagointi lienee meille ominaisempi tapa käsitellä asiaa. 

Matohavainnon jälkeisenä aamuna kurvaan apteekkiin hakemaan Pyrviniä. Varmistan kahdelta eri farmaseutilta, että valmiste on turvallinen myös minulle ja vauvalle. Kotona nappaamme tabletit mehun kanssa alas pienen venkuloinnin jälkeen ja jäämme odottamaan kuuluisaa punaista kakkaa (pyrvin värjää ulosteen punaiseksi ja tämä on lasten mielestä tosi hauskaa).

Olemme putsanneet talon lattiasta kattoon, ja kerrankin kiitän itseäni ja miestä siitä, että talossamme on vain reilu 100 neliötä. Muussa tapauksessa seitsemän tunnin siivous olisi venähtänyt vieläkin pidemmäksi. Vaikeinta siivoamisessa on vaihtaa ja huuhdella siivousliinaa riittävän usein, jotta en pahimmassa tapauksessa levitä mahdollisia munia vielä leveämmälle alueelle. Siivotessa myös ymmärtää, kuinka oikeasti joka ikisen pinnan putsaus on mahdotonta. Aina on joku vaatekaapin lankakorin reuna, jota en ole pyyhkinyt. 

Olemme päässeet punaisen kakan vaiheeseen ja nyt vain toivomme, että päivittäinen lakanoiden vaihto ja pääpintojen ja vessojen pesu riittää tartunnan taltuttamiseen. Lääkekuuri myös uusintaan vajaan parin viikon päästä, kun ensimmäisestä lääkkeenotosta on kulunut kaksi viikkoa. 

Silti, näin paljaalla lattialla maatessani en voi kuin kiittää, että kohdallemme sattui kihomadot eikä norovirus. Kaipa sekin voi olla tämän kurjimuksen hopeareunus!

/Me kaksi ja lapset