Keräsalaatin kokoinen pieni

Ensimmäinen päivä raskauden kolmatta kolmannesta on sujunut rennosti. Olen ollut elokuusta lähtien aina tiistait vapaalla, ja tänään otin ilon irti pienellä Helsinki-reissulla. Lapset päiväkotiin ja kouluun, ja junan nokka kohti pääkaupunkia. 

Ostosreissun tarkoituksena oli etsiä lapselle nimipäivälahja, mutta kauppa, johon olin menossa, oli sulkeutunut pysyvästi. Tämä aiheutti pientä päänvaivaa lahjan uudelleen suunnittelussa. Ostoslistalla oli myös lyijykyniä ja pyyhekumeja, sillä koululainen valitteli niiden puutetta. Nämä toki löytyisivät myös ihan omalta asuinpaikkakunnaltakin, mutta ajattelin hoitaa koulutarvikehankinnat samalla vaivalla.

Raskaus on sujunut raskaasti. Vatsa painaa, nivusia särkee, supistaa ja liitokset huutavat hoosiannaa työpäivien jälkeen. Riesaksi on tullut myös alavatsalla joko jatkuva tai aaltoileva kuukautisjomottelu. Keskustelin asiasta myös neuvolalääkärin kanssa, mutta hän totesi jomottelun olevan liitoskipuja, eikä näin ollen ole syytä huoleen. Mies ehdotti ylimääräistä gyne-käyntiä, mutta sen toisaalta saisin myös sype-polin kautta sairaalaankin. Pitänee vielä pohtia asiaa.

Vauva liikkuu toisinaan aktiivisesti, toisinaan taas hassusti "sisäänpäin". Yöllä asentoa vaihtaessani edelleen odottelen potkun tai kaksi ennen kuin rauhoitun jatkamaan unia. Onneksi toistaiseksi vauvalla ja minulla on yhteisymmärrys asiasta, sillä useimmiten 10-20 sekuntia kylkeni kääntämisestä vauva potkaisee.

Olen yrittänyt miettiä, miten päin vauva majailee mahassa. Toisinaan pikkuisen jalat tuntuvat hyvin selkeästi ylävatsalla, mutta sitten toisaalta hän tuntuu usein lymyilevän kohdussa myös aivan poikittain. Tuntuupa toisinaan myös rakkoa vasten todella teräviä pistoksia, mutta tämän aiheuttaja voi vauvan jalkojen sijaan olla myös pienen kuuppa. Pienillä on näillä viikoilla vielä hyvin tilaa vaihtaa tarjontaa, joten en jaksa ottaa asiasta sen enempää stressiä vielä. Riittää, että ennen synnytyksen käynnistymistä vauva on osannut hakeutua raivotarjontaan.

Radi-lääkitys on tuonut arkeen hurjasti vapautta ruokailujen suhteen. Olen antanut itselleni luvan herkutella kerran viikossa. Tänään päätin käyttää herkutteluvuoroni Liisankadun Chjokossa. Yksi suklainen laskiaispulla ja teetä, kiitos. Sillä energialla jaksoin kävellä Kruunuhaasta takaisin Helsingin päärautatieasemalle. 

Nyt heittäydyn hetkeksi makuulle ja odottelen esikoista koulusta palaavaksi. Ihanaa tiistaita kaikille 

/Me kaksi ja lapset