Maito ja suolakurkku, keskittekö mitään herkullisempaa? Äitini ehdotti erikoisiin ruokahimoihini suolan ja kalsiumin puutetta, sillä normaalisti en syö suolakurkkuja tai juo maitoa (paitsi lihapullakastikkeen kanssa!).
Tänään pyörähti uusi raskausviikko ja viimeinen viikko toista kolmannesta. Ensi viikolla astellaan urheasti kolmannelle raskauskolmannekselle. Tänään vauva on kaalin kokoinen, eli reilun kilon painoinen ja jopa 34 sentin pituinen! Vauvalla alkaa nyt kunnon massakausi, joten painoa tulee seuraavien viikkojen aikana reilusti sekä minulle että vauvalle.
Aloitin parisen viikkoa sitten pitkävaikutteiset insuliinit radin hoidossa, ja vihdoin verensokerit ovat olleet hyvät myös aamuisin. Toki edelleen säännöllinen ruokarytmi ja ylenpalttisen sokerin välttely on tärkeää, mutta nyt voin syödä jo suhteellisen normaalisti ilman, että raja-arvot paukkuvat punaisella.
Poikkesin tänään ostosten lomassa kahvilassa ja uskalsin syödä suklaakeksistäni puolet ja hörpätä hyvin laimeaa teetä koko kupillisen ilman, että ne vaikuttivat verensokereihin millään tavalla. Ostosreissulla yritin pääasiassa etsiä esikoiselle isompaa käyttöhousua Name itin myymälästä, mutta mukaan tarttui muutamat koon 62 housut myös vauvalle. Miten pienet ne ovatkaan!
Olen tehnyt vauvalle vaatehankintoja. Edelleen tuntuu hassulta, jopa hieman vieraalta, ostaa pieniä vaatteita ja pestä niitä vauvan vaatekaappiin, mutta jostain hankinnat on aloitettava. Olemme päättäneet myös ostaa uudet vaunut tulokkaalle. Nykyisiin jemmassa oleviin vaunuihin ei ole saatavilla enää adapteria rungon ja turvakaukalon väliin, joten totesimme, että voinemme päivittää rattaat sillä verukkeella uusiin. Olen katsellut myös
Owlet-älysukkaa, joka pitää huolen vauvan sykeseurannasta ja hapensaannista. Ehkä yliliiottelua, mutta mitäpä sitä ei omasta mielenrauhasta maksaisi.
Työpäiviä on jäljellä enää 31 ja kauhulla mietin, ehdimmekö saada rekrytoitua sijaisen ennen äitiyslomani alkua. Haastattelut ovat hyvällä mallilla, mutta sijaisen mahdolliset irtisanoutumisajat ja muut mietityttävät. Olen myös löytänyt itsestäni tietynlaisia luopumisentuskan piirteitä omia työtehtäviäni kohtaan. Aiemmin olen ollut todella väsynyt työhöni, mutta nyt tehtävistä luopuminen tuntuu todella vaikealta. Uskon, että kun pääsen istumaan sijaiseni kanssa työtehtävieni äärelle, myös työstä irtaantuminen käy helpommin.
Aurinkoista tiistaita kaikille!
/Me kaksi ja lapset
Kommentit
Lähetä kommentti