Siirry pääsisältöön

Videot

Nopeat joululahjat päiväkodin kasvattajille

Havahduin eilen siihen, että nuorimmaisen joulujuhla on huomenna. Olin ensin ajatellut neuloa päiväkotiryhmän opettajalle ja hoitajille lapaset, mutta tästä voi olla pääteltävissä, että lapaset jäävät toiselle vuodelle.  Mies nappasi kotimatkalla muutaman suklaalevyn ja minä kaivelin askartelukaappeja. Nopeimmat ja helpoimmat lahjat, jossa näkyy lapsen kädenjälki, on paketoidut suklaalevyt.  2-vuotias ei vielä ole niin innokas saksien kanssa, joten työnjako oli varsin helppo sopia. Minä hoidin liimattavien osien leikkauksen ja kuopus huolehti liimaamisesta. Porkkananenät karkasivat milloin mihinkin suuntaan, mutta ovatpa lumiukot silti, tai ehkä erityisesti juuri siksi, tosi söpöjä!  Kirjoitamme joulutervehdykset kuorien taakse ja annamme lahjat iltajuhlassa. Lahjat ainakin tulevat suoraan lapselta.  Me olemme muuten  edelleenki päiväkodin siirtojonossa. Lapsen päiväkotiryhmän aikuiset ovat pääosin hurjan mukavia, mutta itse päiväkoti ka...
Lähetä kommentti
Read more »

Tältäkö se tuntuu, kun...

...kertoo raskaudesta puolison ja terveydenhuollon lisäksi jollekin toiselle?

Meidän raskaus on ollut hyvin pienen piirin asia. Olen toki tiedostanut sen, että joku tuttuni saatta lukea blogiani ja tietää minun olevan minä. Raskaudesta ei kuitenkaan olla keskusteltu kenenkään kanssa, joten voi sinisilmäisesti ajatella, että raskaus on ollut vain minun ja mieheni tiedossa.

Olimme eilen ystäväperheen luona kylässä. Perheen äiti on lähipiiristäni ainoa, joka tietää kaikista keskenmenoista ja toisaalta voi fiksuna henkilönä myös olettaa yrityksen jatkuneen kesäisten keskenmenojen jälkeen, vaikka asiasta ei olla tarkemmin puhuttukaan. 

Eilen hän rauhallisessa hetkessä kyseli meidän kuulumisia ja vauvaprojektin etenemistä. Olin pukeutunut löysään mekkoon ja neuleeseen, joka antaa armoa pyöristyvän vatsan seutuville. Kröhäisin kerran, ehdin sekunnin miettiä, mitä sanon ja sitten tein sen. Pingotin mekon vatsani päälle ja sanoin, että raskaus on kohta puolivälissä.

Siinä keittiössä me kaksi sitten katsottiin toisiamme kyyneleet silmissä. Oli ihana nähdä, kuinka aidosti onnellinen ystävä oli meidän puolestamme. Kotiinlähdön koittaessa ystäväni vielä kuiskasi korvaani tsempit tulevillekin viikoille ja kuukausille. 

Näin jälkikäteen tilannetta pohtiessani, olen hurjan tyytyväinen, että juuri tämä ystävä sai kuulla vauvasta ensimmäisenä. Hänen reaktionsa tulee varmasti lämmittämään mieltäni ihan vanhuusvuosille asti. On ihanaa, kun on ystäviä 💕

/Me kaksi ja lapset

P.S. Kuvassa on ystäväni loihtima kakku. Näyttää herkulliselta, eikö?

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit