Siirry pääsisältöön

Videot

Pitääkö aina olla tasapuolinen?

Ostettujen joululahjojen listaa katsellessa aloin miettiä, pitäisikö kaikkien lasten lahjat olla yhtä arvokkaita? On selvää, että 2-vuotiaan lahjat ovat useammin edullisempia kuin esimerkiksi 10-vuotiaan. Tällä hetkellä esikoisen joululahjat maksavat noin 160 euroa, kun taas pienemmän lahjat ovat kustantaneet noin 60 euroa. Ero lahjojen kokonaisarvossa on ainakin omaan silmääni varsin merkittävä, joten nyt pohdin, rakennanko tässä iänikuisia sisaruskyräilyjä. Pitäisikö lahjojen siis kuitenkin olla saman arvoisia? Kummilapset ovat jotakuinkin saman ikäisiä, joten lahjat ovat usein saman arvoisia. Omat sisarukseni saavat lahjat, jos keksin jotain. Useimmiten lahjat ovat suht saman hintaisia, mutta on myös ollut niin, että toinen on saanut arvokkaamman lahjan. Jos he haluavat valittaa lahjoistaan, niin ohjaan valitukset suoraan äidille. Mutta nuo omat lapset ovat vaikeita. Monesti vanhin lapsi saa jo kaiken uutena, jotka sitten valuvat käytettyinä pienemmille. Sitten, jos esik...

Tältäkö se tuntuu, kun...

...kertoo raskaudesta puolison ja terveydenhuollon lisäksi jollekin toiselle?

Meidän raskaus on ollut hyvin pienen piirin asia. Olen toki tiedostanut sen, että joku tuttuni saatta lukea blogiani ja tietää minun olevan minä. Raskaudesta ei kuitenkaan olla keskusteltu kenenkään kanssa, joten voi sinisilmäisesti ajatella, että raskaus on ollut vain minun ja mieheni tiedossa.

Olimme eilen ystäväperheen luona kylässä. Perheen äiti on lähipiiristäni ainoa, joka tietää kaikista keskenmenoista ja toisaalta voi fiksuna henkilönä myös olettaa yrityksen jatkuneen kesäisten keskenmenojen jälkeen, vaikka asiasta ei olla tarkemmin puhuttukaan. 

Eilen hän rauhallisessa hetkessä kyseli meidän kuulumisia ja vauvaprojektin etenemistä. Olin pukeutunut löysään mekkoon ja neuleeseen, joka antaa armoa pyöristyvän vatsan seutuville. Kröhäisin kerran, ehdin sekunnin miettiä, mitä sanon ja sitten tein sen. Pingotin mekon vatsani päälle ja sanoin, että raskaus on kohta puolivälissä.

Siinä keittiössä me kaksi sitten katsottiin toisiamme kyyneleet silmissä. Oli ihana nähdä, kuinka aidosti onnellinen ystävä oli meidän puolestamme. Kotiinlähdön koittaessa ystäväni vielä kuiskasi korvaani tsempit tulevillekin viikoille ja kuukausille. 

Näin jälkikäteen tilannetta pohtiessani, olen hurjan tyytyväinen, että juuri tämä ystävä sai kuulla vauvasta ensimmäisenä. Hänen reaktionsa tulee varmasti lämmittämään mieltäni ihan vanhuusvuosille asti. On ihanaa, kun on ystäviä 💕

/Me kaksi ja lapset

P.S. Kuvassa on ystäväni loihtima kakku. Näyttää herkulliselta, eikö?

Kommentit

Suositut tekstit