Siirry pääsisältöön

Videot

Lapsen oikomishoidot alkavat

En osaa ehkä ihan sanoittaa, miksi lapsen alkava hampaiden oikomishoito harmittaa myös minua, mutta kylläpä on kurjaa. Aidosti aivan upeaa, että meidän kunnassa ollaan kiinnostuttu ja seurattu lapsen hampaiden puhkeamis- ja mahtumistilannetta aktiivisestk, mutta eihän ne oikomishoidot koskaan kovin kivoja ole. Oikomispolku alkoi periaatteessa jo keväällä, kun koulun hammastarkastuksessa todettiin, että tippuneiden maitohampaiden tilalle ei ollut vuoden aikana puhjennut rautahampaita. Hampaiden puhkeamista odotettiin ensin alkukesään ja sitten vielä loppukesään. Kuin ihmeen kaupalla, juuri ennen loppukesän hammaslääkäriä puuttuneet rautahampaat alkoivat pilkistää! Ajattelin, että voimme jäädä odottamaan, että loputkin maitohampaat tippuvat ja rautahampaat puhkeavat. Hammaslääkäri kuitenkin arveli, että hammasrivistö on liian tiukka, eikä ikenistä pilkistävät maitohampaat mahdu tulemaan ulos naapurissa itsepintaisesti paikastaan pitävien maitohampaiden takia. Ja tottahan he p...

Tältäkö se tuntuu, kun...

...kertoo raskaudesta puolison ja terveydenhuollon lisäksi jollekin toiselle?

Meidän raskaus on ollut hyvin pienen piirin asia. Olen toki tiedostanut sen, että joku tuttuni saatta lukea blogiani ja tietää minun olevan minä. Raskaudesta ei kuitenkaan olla keskusteltu kenenkään kanssa, joten voi sinisilmäisesti ajatella, että raskaus on ollut vain minun ja mieheni tiedossa.

Olimme eilen ystäväperheen luona kylässä. Perheen äiti on lähipiiristäni ainoa, joka tietää kaikista keskenmenoista ja toisaalta voi fiksuna henkilönä myös olettaa yrityksen jatkuneen kesäisten keskenmenojen jälkeen, vaikka asiasta ei olla tarkemmin puhuttukaan. 

Eilen hän rauhallisessa hetkessä kyseli meidän kuulumisia ja vauvaprojektin etenemistä. Olin pukeutunut löysään mekkoon ja neuleeseen, joka antaa armoa pyöristyvän vatsan seutuville. Kröhäisin kerran, ehdin sekunnin miettiä, mitä sanon ja sitten tein sen. Pingotin mekon vatsani päälle ja sanoin, että raskaus on kohta puolivälissä.

Siinä keittiössä me kaksi sitten katsottiin toisiamme kyyneleet silmissä. Oli ihana nähdä, kuinka aidosti onnellinen ystävä oli meidän puolestamme. Kotiinlähdön koittaessa ystäväni vielä kuiskasi korvaani tsempit tulevillekin viikoille ja kuukausille. 

Näin jälkikäteen tilannetta pohtiessani, olen hurjan tyytyväinen, että juuri tämä ystävä sai kuulla vauvasta ensimmäisenä. Hänen reaktionsa tulee varmasti lämmittämään mieltäni ihan vanhuusvuosille asti. On ihanaa, kun on ystäviä 💕

/Me kaksi ja lapset

P.S. Kuvassa on ystäväni loihtima kakku. Näyttää herkulliselta, eikö?

Kommentit

Suositut tekstit