Siirry pääsisältöön

Videot

Lempeää ja rauhallista itsenäisyyspäivää!

Olen lukenut tänään eri sosiaalisen median alustoilta koskettavia tarinoita rintamalla vietetyistä ja erityisesti rauhansolmimisen jälkeisistä ajoista. Rintama-aika on ollut varmasti valtavan traumaattista eikä moni rintamalla ollut enää saanut otetta normaalista arjesta kokemiensa jälkeen. Äitini ukki oli ollut rintamalla hevosmiehenä, mutta ei koskaan ollut suostunut kertomaan sodasta tarkemmin. Sama toistui myös isäni vaarin puolella. Siksi ainakin minulle on hyvin tärkeää saada lukea muiden kertomia muistoja, koska meillä ei ole omassa perheessä jaettu niitä. Ymmärrän toki vaikenemisen tarpeen, sillä sota on ollut varmasti hyvin järkyttävää. Toisaalta, kun sodasta puhutaan, meidän itsenäisyytemme ei tunnu niin itsestäänselvyydeltä. Meidän perheessä itsenäisyyspäivä kulki hyvin perinteisiä polkuja. Tänäkin vuonna juhlapäivä otettiin vastaan Tuomaan markkinoilla, kotimaisilla herkuilla ja itsenäisyyspäivän paraatin katselulla. Itsenäisyyspäivä käynnistyi kotibrunssilla. T...
Lähetä kommentti
Read more »

Tältäkö se tuntuu, kun...

...kertoo raskaudesta puolison ja terveydenhuollon lisäksi jollekin toiselle?

Meidän raskaus on ollut hyvin pienen piirin asia. Olen toki tiedostanut sen, että joku tuttuni saatta lukea blogiani ja tietää minun olevan minä. Raskaudesta ei kuitenkaan olla keskusteltu kenenkään kanssa, joten voi sinisilmäisesti ajatella, että raskaus on ollut vain minun ja mieheni tiedossa.

Olimme eilen ystäväperheen luona kylässä. Perheen äiti on lähipiiristäni ainoa, joka tietää kaikista keskenmenoista ja toisaalta voi fiksuna henkilönä myös olettaa yrityksen jatkuneen kesäisten keskenmenojen jälkeen, vaikka asiasta ei olla tarkemmin puhuttukaan. 

Eilen hän rauhallisessa hetkessä kyseli meidän kuulumisia ja vauvaprojektin etenemistä. Olin pukeutunut löysään mekkoon ja neuleeseen, joka antaa armoa pyöristyvän vatsan seutuville. Kröhäisin kerran, ehdin sekunnin miettiä, mitä sanon ja sitten tein sen. Pingotin mekon vatsani päälle ja sanoin, että raskaus on kohta puolivälissä.

Siinä keittiössä me kaksi sitten katsottiin toisiamme kyyneleet silmissä. Oli ihana nähdä, kuinka aidosti onnellinen ystävä oli meidän puolestamme. Kotiinlähdön koittaessa ystäväni vielä kuiskasi korvaani tsempit tulevillekin viikoille ja kuukausille. 

Näin jälkikäteen tilannetta pohtiessani, olen hurjan tyytyväinen, että juuri tämä ystävä sai kuulla vauvasta ensimmäisenä. Hänen reaktionsa tulee varmasti lämmittämään mieltäni ihan vanhuusvuosille asti. On ihanaa, kun on ystäviä 💕

/Me kaksi ja lapset

P.S. Kuvassa on ystäväni loihtima kakku. Näyttää herkulliselta, eikö?

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit