Siirry pääsisältöön

Videot

Hups, mokasin taas!

Se, joka luki kesäisen juttuni sukupolvien sodasta, voi ehkä jo arvata, mitä on luvassa...  Koululaisilla on tuleva viikko syyslomaa, ja itse lomailen heidän ja pienimmän kanssaan alkuviikon. Loppuviikosta esikoinen jatkaa matkaa mummolaan, keskimmäinen on joko minun tai miehen mukana töissä ja kuopus on päiväkodissa. Jokainen kulkee siis hieman omia polkujaan loppuviikosta. Vielä reilu viikko sitten en ollut keksinyt, mitä voisin puuhastella itsekseni lasten kanssa syyslomalla. Kovin pitkälle ei voi lähteä, sillä keskiviikkoiltana pitäisi viimeistään olla kotona. Sitten jostain ihmeestä Instagramini syötteeseen tuli mainos Leppävirran Muumiteemaisesta jääluolasta. Sisäänpääsy ei maksa maltaita ja voisimme samalla reissulla yhdistää vierailun mummoni ja veljeni luona.  Syyslomaviikon aikataulu alkoi rakentua kivasti. Maanantaiaamusta nokka kohti Leppävirtaa ja Muumiluolaa. Päivämenot siellä ja illaksi Mikkeliin hotelliin. Tiistaina päivä lasten isomummolassa ja ilt...
Lähetä kommentti
Read more »

Tältäkö se tuntuu, kun...

...kertoo raskaudesta puolison ja terveydenhuollon lisäksi jollekin toiselle?

Meidän raskaus on ollut hyvin pienen piirin asia. Olen toki tiedostanut sen, että joku tuttuni saatta lukea blogiani ja tietää minun olevan minä. Raskaudesta ei kuitenkaan olla keskusteltu kenenkään kanssa, joten voi sinisilmäisesti ajatella, että raskaus on ollut vain minun ja mieheni tiedossa.

Olimme eilen ystäväperheen luona kylässä. Perheen äiti on lähipiiristäni ainoa, joka tietää kaikista keskenmenoista ja toisaalta voi fiksuna henkilönä myös olettaa yrityksen jatkuneen kesäisten keskenmenojen jälkeen, vaikka asiasta ei olla tarkemmin puhuttukaan. 

Eilen hän rauhallisessa hetkessä kyseli meidän kuulumisia ja vauvaprojektin etenemistä. Olin pukeutunut löysään mekkoon ja neuleeseen, joka antaa armoa pyöristyvän vatsan seutuville. Kröhäisin kerran, ehdin sekunnin miettiä, mitä sanon ja sitten tein sen. Pingotin mekon vatsani päälle ja sanoin, että raskaus on kohta puolivälissä.

Siinä keittiössä me kaksi sitten katsottiin toisiamme kyyneleet silmissä. Oli ihana nähdä, kuinka aidosti onnellinen ystävä oli meidän puolestamme. Kotiinlähdön koittaessa ystäväni vielä kuiskasi korvaani tsempit tulevillekin viikoille ja kuukausille. 

Näin jälkikäteen tilannetta pohtiessani, olen hurjan tyytyväinen, että juuri tämä ystävä sai kuulla vauvasta ensimmäisenä. Hänen reaktionsa tulee varmasti lämmittämään mieltäni ihan vanhuusvuosille asti. On ihanaa, kun on ystäviä 💕

/Me kaksi ja lapset

P.S. Kuvassa on ystäväni loihtima kakku. Näyttää herkulliselta, eikö?

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit