Albo, vai sittenkin Onni?

Nimigeimi on käynyt vilkkaana siitä asti, kun kerroimme lapsille tulevasta pikkuveljestä. Lapset ovat vakuuttuneita siitä, että heidän nimiehdotuksensa ovat parhaita, ja vauva suurimmalla todennäköisyydellä saa nimekseen jonkin heidän ehdottomista nimistä. 

Tällä hetkellä meidän toinen lapsi seisoo vakaasti oman nimiehdotuksensa takana. Hänestä Albo, kyllä, Albo eikä suinkaan Alpo, on maailman kaunein pojan nimi. OK. Jätämme tämän ehkä toistaiseksi vielä hautumaan...

Esikoisemme keksii nimiä valtoimenaan. Milloin lapsesta voisi tulla Jere, milloin Ahti ja milloin Aapo tai Onni. Harmillisesti Aapo ja Onni ovat jo käytössä lähipiirin koirilla, joten ne voitanee yliviivata listalta myös. Toki elämä kolmen lapsen kanssa voi olla aika eläimellistä, joten siihen nähden koiran kanssa jaettu nimi voisi olla ihan passeli valinta.

Totuuden nimissä olen pyöritellyt sekä tytön että pojan nimiä läpi raskauden - valehtelematta plussasta asti. Vauvan toinen nimi tulee varmasti suvusta ja siitä en aio joustaa, mutta etunimestä olen valmis neuvottelemaan (koska itsekään en ole keksinyt vielä omaan suuhuni sopivaa ehdotusta). Tytölle nimi olisi ollut jostain syystä helpompi keksiä, joten suurimmalla todennäköisyydellä vauvan nimi valitaan vasta, kun saamme hänet syliin.

Onneksi tässä on useampi kuukausi aikaa vielä pohtia nimiä. Maistraattikin taitaa antaa vielä kolme kuukautta lapsen syntymän jälkeen armonaikaa nimen rekisteröimiselle, joten eipä tässä kiirettä ole.

Ja toki, jos emme muuta nimeä keksi, niin Albohan on aina yksi vaihtoehto. 

/Me kaksi ja lapset