Siirry pääsisältöön

Videot

Kun lapsen harrastus vie mukanaan

Meidän lapsemme on harrastanut useamman vuoden yhtä ja samaa joukkuelajia. Harrastus on vienyt sekä lapsen että lapsen isän mukanaan. Kalenteri ja kaikki perheen menot suunnitellaan lapsen treenien ja turnausten ympärille. Vielä ennen vuodenvaihdetta myös mies pelaili höntsäsarjassa, mutta luopui treeneistään, kun uusi peliaika vaihtui sellaiseen ajankohtaan, että se olisi pakottanut minut hoitamaan kuskaukset, iltapalat ja nukutukset yhtenä lisäpäivänä. Huomasin kyllä, että miestä harmitti, ettei voinut jatkaa harrastustaan, mutta tylsänä vaimona totesin, että on kurjaa, että kotityöt kaatuvat aina sekä lapsen että miehen harrastuksen vuoksi minun harteilleni. Ja toki lapsen harrastusta haluan kannattaa. Eikä mies ilman joukkueurheilumaailmaa ole jäänyt. Mies toimii lapsen joukkueessa jonkinlaisena epävirallisena apuhenkilönä, joten hän on treeneissä ja turnauksissa aina mukana. Olen aidon onnellinen, että suht arka lapsemme on löytänyt itselleen mieluisan harrastuksen. Ha...

Albo, vai sittenkin Onni?

Nimigeimi on käynyt vilkkaana siitä asti, kun kerroimme lapsille tulevasta pikkuveljestä. Lapset ovat vakuuttuneita siitä, että heidän nimiehdotuksensa ovat parhaita, ja vauva suurimmalla todennäköisyydellä saa nimekseen jonkin heidän ehdottomista nimistä. 

Tällä hetkellä meidän toinen lapsi seisoo vakaasti oman nimiehdotuksensa takana. Hänestä Albo, kyllä, Albo eikä suinkaan Alpo, on maailman kaunein pojan nimi. OK. Jätämme tämän ehkä toistaiseksi vielä hautumaan...

Esikoisemme keksii nimiä valtoimenaan. Milloin lapsesta voisi tulla Jere, milloin Ahti ja milloin Aapo tai Onni. Harmillisesti Aapo ja Onni ovat jo käytössä lähipiirin koirilla, joten ne voitanee yliviivata listalta myös. Toki elämä kolmen lapsen kanssa voi olla aika eläimellistä, joten siihen nähden koiran kanssa jaettu nimi voisi olla ihan passeli valinta.

Totuuden nimissä olen pyöritellyt sekä tytön että pojan nimiä läpi raskauden - valehtelematta plussasta asti. Vauvan toinen nimi tulee varmasti suvusta ja siitä en aio joustaa, mutta etunimestä olen valmis neuvottelemaan (koska itsekään en ole keksinyt vielä omaan suuhuni sopivaa ehdotusta). Tytölle nimi olisi ollut jostain syystä helpompi keksiä, joten suurimmalla todennäköisyydellä vauvan nimi valitaan vasta, kun saamme hänet syliin.

Onneksi tässä on useampi kuukausi aikaa vielä pohtia nimiä. Maistraattikin taitaa antaa vielä kolme kuukautta lapsen syntymän jälkeen armonaikaa nimen rekisteröimiselle, joten eipä tässä kiirettä ole.

Ja toki, jos emme muuta nimeä keksi, niin Albohan on aina yksi vaihtoehto. 

/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Suositut tekstit