Uusi (raskaus)viikko, uudet kujeet. 17. raskausviikko käynnistyi tänään, joten sen kunniaksi lyhyt katsaus pikkuisen kehitysvaihesta, olkaa hyvä.
Pieni Pähkinämme on tällä viikolla noin päärynän kokoinen. Vauva kasvaa nyt kohisten, joten edessä lienee entistä enemmän kohdun kasvukipuja ja kiinnikkeiden paukkumista.
Preglife-sovellus kertoo, että kohtuvauva alkaa tässä kohtaa reagoida ulkopuolisiin ääniin. Nyt jos koskaan kannattanee alkaa jo toistaa muutamia lauluja, jotta syntymän jälkeen samat laulut voisivat rauhoittaa pientä myös kohdun ulkopuolella. Tämä on puhtaasti omaa mutuiluani, mutta tekisi kyllä järkeä, eikö?
Kalju pää alkaa saada kaverikseen muutamia hiuksia ja sormetkin näyttävät upeilta pienten kynsien kanssa. Tuntuu toisinaan uskomattomalta, että tuolla muutama sentti vatsanahkan alapuolella on pieni elävä ihminen sormineen ja varpaineen, hiuksineen ja ripsineen.
Oma vatsa on oireillut tänään ilman järkevää syytä. Vessa on tullut tutuksi, ja nyt olen alkanut miettiä, johtuuko vatsaoireet mahdollisesti heittelevistä sokeriarvoista. Olen mitannut verensokereita ensi viikon raportointia varten. Katsotaan, mitä terveydenhoitaja niihin sanoo. Todennäköisesti ei ainakaan silitä päätä ja kehu, kuinka hienosti on mennyt...
Tunnen vauvan liikkeitä vaihtelevasti, joskin ainakin muutaman kerran päivässä. Tunne on vielä hento, mutta siitä ei voi erehtyä. Odotan, että liikkeitä tuntuisi vielä vähän reilummin, jonka jälkeen aion päästää dopplerin eläkkeelle. Nyt ei kuitenkaan ole vielä sen aika.
Mies muuten kysyi lauantain ultran jälkeen, satunko mahdollisesti jo tietämään, kumpaa sukupuolta meidän vauva näin lähtökohtaisesti edustaa, kun esittelin hänelle alennuslöydöksiä. Mies ei päässyt neuroosiultraan lauantaina mukaan, ja kun olin puhunut hänelle hyvin perusteellisesta ultrauksesta, hän ajatteli, että olisin saattanut nähdä vilauksen myös sukupuolesta. Vasta jälkikäteen tajusin, että asiaa ei lääkärin kanssa sivuttu sanallakaan. Näin sitä huomaa, kuinka ultrassa oli selviytymismoodissa etsimässä syytä jomotukselle ja kiristelylle.
Olisipa muuten hauska, jos pitäisimmekin sukupuolen salaisuutena synnytykseen asti. Malttamaton mieleni tuskin jaksaisi odottaa sinne asti, mutta voisihan se olla myös aika jännittävää!
/Me kaksi ja lapset
Kommentit
Lähetä kommentti