Kun lapsen harrastus vie mukanaan
Meidän lapsemme on harrastanut useamman vuoden yhtä ja samaa joukkuelajia. Harrastus on vienyt sekä lapsen että lapsen isän mukanaan. Kalenteri ja kaikki perheen menot suunnitellaan lapsen treenien ja turnausten ympärille. Vielä ennen vuodenvaihdetta myös mies pelaili höntsäsarjassa, mutta luopui treeneistään, kun uusi peliaika vaihtui sellaiseen ajankohtaan, että se olisi pakottanut minut hoitamaan kuskaukset, iltapalat ja nukutukset yhtenä lisäpäivänä. Huomasin kyllä, että miestä harmitti, ettei voinut jatkaa harrastustaan, mutta tylsänä vaimona totesin, että on kurjaa, että kotityöt kaatuvat aina sekä lapsen että miehen harrastuksen vuoksi minun harteilleni. Ja toki lapsen harrastusta haluan kannattaa. Eikä mies ilman joukkueurheilumaailmaa ole jäänyt. Mies toimii lapsen joukkueessa jonkinlaisena epävirallisena apuhenkilönä, joten hän on treeneissä ja turnauksissa aina mukana. Olen aidon onnellinen, että suht arka lapsemme on löytänyt itselleen mieluisan harrastuksen. Ha...
Ai että hän on jo noin iso! <3 aika tosiaan juoksee, vastahan olit ultrassa ja plussasit!
VastaaPoistaHienoa että saat apua aina kun tarvitset. Täälläpäin tuntuu, että edes mankumalla ei saa oikeita palveluja ja kaikkea aina ensin vähätellään. Täällä eräs vanhempi mieslääkäri vastikään puhutteli jotakin raskaana olevaa "tiineenä", mutta ehkä se sivistys vielä tännekin tulee :D
Eikä, tiineenä 😂😅 en kestä 🙈
PoistaMutta siis tosiasiassa musta on tosi epäreilua, miten eritasoisesti eri kunnissa (ja kuntien sisällä) tarjotaan esimerkiksi neuvolapalveluita. Joissain kunnissa jopa ultrataan joka kerta. Toisissa kunnissa palvelut ovat sitten todellakin bare minimum -tasolla 😕
Olen muuten aivan samaa mieltä ajan kulumisesta. Tuntuu uskomattomalta, että vasta mielipuolisesti vertailin raskaustestien viivojen vahvuuksia ja nyt pieni on jo ompun kokoinen. Odota vain, kun pääset tähän samaan aikakiihdyttimeen! Ennen kuin huomaatkaan, teidän vauva on melonin kokoinen 😄❤️