Joka päivä jotain
Vauva myllertää kohdussa paljon, mutta silti vain murto-osa liikkeistä kolahtaa tajuntaani. Etuseinämään junttautunut istukka ei ainakaan auta asiassa, kun haluaisi tunnustella liikkeitä.
Tiistaina vauvalla oli villi päivä. Todennäköisesti hän oli asemoitunut optimaalisesti siten, että potki istukan reunoja, jolloin potkuttelu välittyi myös minulle. Tiistaina tunsin liikkeitä myös kävellessä, joten silloin hänellä selvästi oli kokovartalotreeni menossa.
Tiistain jälkeen laskeutui hiljaisuus. Muks siellä, töks täällä. Pieni muistutteli itsestään hyvin kevyillä liikkeillä ja sisäinen panikoija alkoi nostaa päätään. Miksi liikkeitä ei tunnu enempää?! Rauhallinen päivä seurasi toistaan. Tunsin kyllä jotain, mutta paljon pienempää kuin aiemmin. Äh.
Tänään perjantaina pieni muljahteli vatsassa muutamia kertoja, mutta hiljaista on edelleen. Ainoa poikkeus oli iltapäivä, kun tulin töistä kotiin ja levähdin hetkeksi sängylle. Muljahdus. Toinen. Kolmas. Laskin käteni vatsani päälle siihen kohtaan, missä liikkeet tuntuivat sisältä päin. Muks ja töks! Se oli meidän eka high five! Pieni Pähkinä ja äidin käsi. Uskomatonta, että etuseinäistukasta huolimatta liike tuntui käteen asti. Läpyjen jälkeen onkin ollut taas hiljaista. Haluaisin kuitenkin luottaa, että saan hänet huhti-toukokuussa elävänä syliin asti.
/Me kaksi ja lapset
Kommentit
Lähetä kommentti