Siirry pääsisältöön

Videot

Mitä meillä syödään ensi viikolla?

Minun ruokaviikkoni alkaa jälleen maanantaina, joten tänään noudetaan seuraavan viikon ruokatilaus. Jokainen saa aina toivoa listalle omia mieliruokiaan - joskus ne päätyvät lopulliseen ruokalistaan, joskus taas eivät. Perheen pienin toivoo aina nakkeja ja lapsista vanhin puolestaan järvikalaragua. Keskimmäinen syö mieluiten perinteisiä kotiruokia, joten yritän ottaa myös niitä listalle mukaan. Ensi viikolla meillä syödään seuraavia herkkuja - Makaronilaatikko ja porkkanaraaste - Nakit ja ranskalaiset, kurkku- ja porkkanatikut - Juustoinen kalakeitto ja pannari - Pinaattinen tonnikala-pastavuoka ja lisukesalaatti - Kana-nuudelisalaatti - Lihapullakeitto ja ruisleipä (tämä oli 2-vuotiaan toive 😅) - Maapähkinävoi-dumplingpannu ja vihersalaatti Makaronilaatikkoa tulee aina sen verran reilu annos, että sitä syödään pannun kautta käytettynä vielä seuraavanakin päivänä. Sama tuppaa käymään myös tonnikala-pastavuoalle. Olen aina samassa dilemmassa; en halua heittää ruokaa roskiin...
Lähetä kommentti
Read more »

Keskenmenon kokenut, et ole yksin

Tänään 15.10. vietetään Keskenmenon kokeneiden päivää. Mielestäni Instagramin puolella vaikuttavan Keskenmenoklubin ajatus sopii päivään täydellisesti: keskenmenon kokeneiden ryhmä on huonoin kerho olla, mutta vertaistuki puolestaan on maailman parasta. Tämän voin allekirjoittaa täydellisesti. Jos olet kokenut tai juuri kokemassa keskenmenon, muista, ettet ole yksin. Meitä muita menetyksen kokeneita on valtavasti, ja kuuntelemme mielellämme. 

Me veimme oman kaupunkimme hautausmaan hietalehtoon menetetyille pienillemme kynttilän. Samalla saimme hyvän mahdollisuuden keskustella lasten kanssa keskenmenoista, niiden yleisyydestä ja äänettömästä surusta. Luin lapsille myös runon, joka sopi mielestäni tähän päivään hyvin. Luonnollisestikaan lapset eivät jaksaneet kahta sanaa pidempää kuulla, mutta tulipahan luettua.

Pieni lumikello nostaa pälvestä suloisen päänsä.
Auringon ihana lämpö sen herätti eloon.
Se on nukkunut pitkän talven odottaen kevättä.
Nyt se on tullut!
Mutta kesken suven ihanan huuman
havahdun kurjen haikeaan huutoon.
Nytkö jo lennät pois, lintuni?
Olisit viipynyt vielä!
Niin sinäkin, pienoiseni, heräsit rakkauden lämpöön,
juurruit syvälle sieluuni,
josta nyt versovat kaipuun tuoksuvat kukat.
Lumihiutaleet, peittäkää hellästi kukkaseni.
Taas keväällä herää lumikello,
taas kurkeni palaa ja jatkuu elämän korkea laulu.

- Silja Tenhunen - 


/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit