Siirry pääsisältöön

Videot

Uuden äärellä

Perheen pienin on tähän asti nukkunut meidän kanssamme samassa huoneessa omassa sängyssään. Nyt on kuitenkin muutoksen aika.  Tein pari viikkoa sitten lasten huoneissa valtavan siivousoperaation, jonka tavoitteena oli saada lisää tilaa kaappeihin. Rikkinäiset lelut laitettiin kierrätykseen ja valtava määrä leluja ja lastentarvikkeita lahjoitettiin muille perheille. Siivousoperaatio oli sen verran hedelmällinen, että saimme ekaluokkalaisen huoneeseen niin kivasti tilaa, että pienimmän juniorsänky mahtuisi sinne.  Tilasin jatkettavan sängyn ja siihen sopivan patjan Ikeasta, ostin uuden peiton ja tyynyn sekä annoin kuopuksen valita sänkyyn uudet kivat vuodevaatteet. Ajattelin, että itse valitut uudet jutut houkuttelisivat seikkailijan asettumaan unille uuteen paikkaan. Keskiviikkona sänky toimitettiin kotiin, torstaina sänky kasattiin siskon huoneeseen, eilen käytiin koemakoilemassa uusi sänky ja tänään sänkyyn pedattiin uudet lakanat.  Iltasadun jälkeen köllötte...

Keskenmenon kokenut, et ole yksin

Tänään 15.10. vietetään Keskenmenon kokeneiden päivää. Mielestäni Instagramin puolella vaikuttavan Keskenmenoklubin ajatus sopii päivään täydellisesti: keskenmenon kokeneiden ryhmä on huonoin kerho olla, mutta vertaistuki puolestaan on maailman parasta. Tämän voin allekirjoittaa täydellisesti. Jos olet kokenut tai juuri kokemassa keskenmenon, muista, ettet ole yksin. Meitä muita menetyksen kokeneita on valtavasti, ja kuuntelemme mielellämme. 

Me veimme oman kaupunkimme hautausmaan hietalehtoon menetetyille pienillemme kynttilän. Samalla saimme hyvän mahdollisuuden keskustella lasten kanssa keskenmenoista, niiden yleisyydestä ja äänettömästä surusta. Luin lapsille myös runon, joka sopi mielestäni tähän päivään hyvin. Luonnollisestikaan lapset eivät jaksaneet kahta sanaa pidempää kuulla, mutta tulipahan luettua.

Pieni lumikello nostaa pälvestä suloisen päänsä.
Auringon ihana lämpö sen herätti eloon.
Se on nukkunut pitkän talven odottaen kevättä.
Nyt se on tullut!
Mutta kesken suven ihanan huuman
havahdun kurjen haikeaan huutoon.
Nytkö jo lennät pois, lintuni?
Olisit viipynyt vielä!
Niin sinäkin, pienoiseni, heräsit rakkauden lämpöön,
juurruit syvälle sieluuni,
josta nyt versovat kaipuun tuoksuvat kukat.
Lumihiutaleet, peittäkää hellästi kukkaseni.
Taas keväällä herää lumikello,
taas kurkeni palaa ja jatkuu elämän korkea laulu.

- Silja Tenhunen - 


/Me kaksi ja lapset

Kommentit

Suositut tekstit