Voi sinä kohdussani kasvava pähkinävauva. Jos kaikki sujuu mutkattomasti, olet kuluvalla raskausviikolla seesamin tai omenan siemenen kokoinen. Hurjaa, kuinka suuren kasvupyrähdyksen olet ottanut.
Viikot, oikeammin päivät, matelevat. Varhaisultraan on vielä parisen viikkoa aikaa, enkä millään malttaisi odottaa, että näen pikkukaverin. Tai jos tuolla edes on mitään pientä kaveria. Aiemmissa raskauksissa pahoinvointi on alkanut seitsemännellä viikolla, joten jos kaikki sujuu hyvin, on tässä vielä viikosta kahteen hyvinvoivaa aikaa edessä. Sen jälkeen yökkäilylinko käynnistyy, mutta vain osittain, sillä yrjö ei kuitenkaan lennä. Yritän kuitenkin nähdä mahdollisen pahoinvoinnin vain iloisena merkkinä siitä, että hormonit nousevst ja pikkuinen kasvaa.
Olen saattanut mainita tämän täällä aiemminkin, mutta siedän pahaa oloa todella huonosti. En matkusta laivallakaan kuin aivan ehdottoman tyynellä säällä, sillä tulen merisairaaksi jo pelkkien aaltojen katselusta rannalla 😅 viime kesäinen myöhäinen keskenmeno oli siltäkin osin todella kova kolaus, sillä tiesin haluavani yrittää raskautta menetyksen jälkeen heti uudelleen. Pelkäsin kuitenkin jo silloin, että joudun kokemaan monen viikon krapulamaisen olon uudelleen. Toki pahaa oloa kestää vaikka hammasta purren, kun palkinto on mitä parhain. Mutta entä jos tälläkin kertaa käteen jää vain se pahoinvointi?
Tunnustelen raskausoireitani hyvin tiuhaan. Ja kun kirjoitan hyvin tiuhaan, tarkoitan fanaattista itsensä tutkiskelua koko ajan. Alkuviikosta kohtua suorastaan poltteli. Olin aivan varma, että raskaus menee kesken ja jäin odottamaan vuodon alkua. Polttava juilinta kuitenkin hiipui yön aikana, vuoto pysyi poissa ja tilalle tuli jälleen raskauksilleni tyypillinen jomotus. Kuinka montaa erilaista jomotusta voi nainen tunnistaakaan 😅
Raskausoireeni ovat muutoinkin hyvin maltilliset. Yöuneni ovat katkonaiset ja herään aamulla virkeänä ennen kellon soittoa. Yöllä saatan jäädä pitkäksikin aikaa hereille ihan vain ihmettelemään, että mitähän seuraavaksi. Palelen koko ajan eikä paleluun auta mikään. Tähän tosin voi hyvin vaikuttaa myös ulko- ja sisälämpötilojen merkittävät muutokset. Näiden oireiden lisäksi haistan ihan kaiken. Perjantaina ihmettelin esikoisessa olevaa kalanhajua, vaikka lapsi oli viimeksi syönyt kalaa tiistaina. Haistan myös pahalta haisevan viemärin, oksennukselta löyhkäävän kasvin ja monta, monta muuta öllöttävää hajua. Ja viimeisimpänä oireena mukaan on hypännyt närästys. Vatsalaukkua polttelee kaikki vähänkään rasvaiset ruoat. Pahimman närästyksen aiheutti voissa paistetut pinaattiletut, jotka eivät aiemmin ole aiheuttanut samanlaista polttelua vatsassa.
Oireiden tympeydestä huolimatta otan ne kaikki avosylin vastaan, jos ne vain tuo meille toivomamme vauvan. Pieni, sinua on odotettu ❤️
/Me kaksi ja lapset
Kommentit
Lähetä kommentti