Olin meidän epun, eli jyväskyläläisittäin sanottuna ekaluokkalaisen kanssa pikalomalla Jyväskylässä. Loma oli meidän perheen syntymäpäivälahja esikoiselle, joten lomakohde oli synttärisankarin toive. Ostimme junaliput hyvissä ajoin, joten meno-paluulippujen hinnat olivat varsin edulliset.
Meistä kumpikaan ei tuntenut (tai tunne vieläkään) Jyväskylää, joten pikaloma meni lähinnä keskusta-alueella päämäärättömästi pyörien. Poikkesimme harjun näkötornissa ihastelemassa maisemia, kävimme ihmettelemässä satama-aluetta, iloitsimme Pride-kulkueen näkemistä ja herkuttelimme Vennissä.
Olin varannut majoituksen juna-aseman vieressä olevasta Sokos Hotellista. Olin valinnut reissuun uudet kengät (VIRHE!!!) ja jalat olivat hotellille päästyämme niin täynnä hiertymiä ja rakkoja, että kiitin laiskaa itseäni lähihotellin valinnasta. Olimme hotellilla vasta seitsemän jälkeen, joten illaksi ei jäänyt iltapalaa ja -pesua kummoidempia puuhia. Yritin ehdottaa reissukaverilleni iltakävelyä satamaan, mutta näin jälkiviisaana ja jalat rakkuloita täynnä olevana voin vain kiittää, ettei esikoinen enää innostunut satamakävelystä. Aamusta ponkasimme ylös seitsemän aikoihin ja suuntasimme aamupalalle väistääksemme juuri pahimman ruuhkan.
Aamupala oli hyvin perinteinen. Yritimme maistaa matkaseuralaiseni kanssa kaikkea ja huolehtia samalla, että saisimme vatsat täyteen. Kaipaisin hotelleilta aina jotain omaleimaista tarjottavaa, jotain paikallista herkkua. Uskoisin, että jokaisessa, jos ei nyt kunnassa, niin ainakin maakunnassa on jokin perinneherkku, joka olisi helppo nostaa aamiaispöytään lisäksi.
Päiväohjelmassa pakollisena puuhana oli vain käynti näkötornilla ja tornille vievillä portailla. Ennen tallustelua minnekään kauemmas oli meidän pakko käydä kuitenkin ostamassa hiertyneille ja rakkoisille jaloille uudet kengät. Luojalle kiitos Stadiumista, jossa kaikki kengät oli lisäksi vielä 25 %:n alennuksessa 🙏
Näkötorni oli maksuton, ja samoin olisi ollut tornin alakerrassa oleva luontomuseokin. Museo avautui kuitenkin vasta kahdeltatoista, joten jouduimme skippaamaan sen tällä kertaa. Näkötornissa on myös ravintola, johon olisin itse halunnut mennä syömään. Esikoinen, joka oli reissun synttärisankari, halusi syödä kuitenkin jotain, mikä olisi enemmän hänen suunsa myötäistä 😅
Tallustelimme takaisin keskustaan vatsat kurnien. Päädyimme kokeilemaan Venniä. Ruoka oli ihan hyvää ja palvelu mukavan asiakaslähtöistä. Ruoka tuli nopeasti ja ikkunapaikalla saimme ruokailun ohessa ihmetellä kävelykadun hulinaa. Minä jonkinasteisena hormonihirviönä aloin itkeä liikutuksesta, kun näin ohikulkevan Pride-paraatin 🙈😅
Ehdimme haahuilla keskusta-alueen muutamat kaupat vielä läpi ennen juna-asemalle siirtymistä. Ostimme ekaluokkalaisen pikkusiskolle tuliaiseksi My little pony -puuhalehden ja yksisarvispaidan. Kiitos tuliaisten, saimme kotona lämpimän vastaanoton miniloman päätteeksi. Ihanaa olla taas kotona ❤️
/Me kaksi ja lapset
Kommentit
Lähetä kommentti