Mansikan kokoinen pieni

Tuntuu, että vastahan yritin ottaa unikonsiemenistä kuvia ensimmäisen uuden raskausviikon kunniaksi. Nyt tuo pikkuinen vastaa kooltaan jo mansikkaa!

Tänään alkaa 10. raskausviikko, eli 9+0-9+6. Tällä viikolla pikkuinen alkaa tehdä ensimmäisiä refleksinomaisia liikkeitä. Oletettavasti liikkeet ovat vielä hentoisia, sillä odottaja ei voi tuntea niitä vielä. Pienen pään sivuilla pälyilevät silmätkin alkavat lähentyä toisiaan, ja löytävät loppullisemman sijainnin kasvojen etupuolelta. 

Odottaja on vau.fi:n mukaan näillä viikolla hyvin väsynyt, joskin pahoinvointi saattaa pikkuhiljaa hellittää. Allekirjoitan väitteistä puolet. Olen väsynyt, mutta pahoinvointi kalvaa myös edelleen. Onneksi pahoinvointi on pahimmillaan ennen syöntiä ja välittömästi syömisen jälkeen. Pari tuntia ruokailusta olo alkaa pikkuhiljaa normalisoitua, kunnes pitää syödä taas jotain.

Viime yönä olo oli todella tukala nukkuessa. Olen onnistunut välttelemään turvotusta eiliseen asti, mutta nyt paikalle pamahti turvotusten äiti, megaturvotus. Yöllä osittaisessa kylki-maha-asennossa nukkuessa kohtu painoi ikävästi. Samalla heräsin yöllä ensimmäiseen sukkapuikkomaiseen kipuun. Säikähdin kipua aivan valtavasti (ylläri), sillä se muistutti tunteena täysin samaa, kun kalvot puhkeaa ja lapsivedet menee. Jäin hetkeksi odottamaan yöllä, alkaako jotain valua, mutta kuivaa oli. En ole uskaltanut kuunnella sykkeitä vielä, sillä pelkään, että niitä ei enää kuulukaan 😶

Tässä raskaudessa en odota auvoisaa keskiraskautta tai viimeistä kolmannesta. Haluaisin hypätä suoraan siihen, että vauva on elävänä, terveenä ja täysiaikaisena sylissä. Olin ajatellut, että tästä raskaudesta nautin täysin (ja kipein) rinnoin, sillä onnistuessaan tämä raskaus jää meidän viimeiseksi. Nyt en kuitenkaan osaa nauttia ajasta yhtään, vaan odotan vain, että toukokuu tulee ja saan vauvan elävänä syliin asti.

/Me kaksi ja lapset